Juhlat veneellä

Pari viikkoa sitten perjantaina satoi ja paistoi ja taas satoi. Jännitin, että näinköhän meidän veneen nimijuhlat joudutaan perumaan kurjan kelin vuoksi. Mutta onneksi ei. Illansuussa sinitaivas alkoi pilkahdella paksujen pilvien lomasta ja venesataman laituri alkoi täyttymään muutamista kutsun saaneista ystävistä. Olimme hätäratkaisuna peittäneet veneen nimen vähemmän tyylikkäästi pöytäliinalla ja maalarinteipillä. Pitihän nimijuhlaan pientä yllätystäkin saada. Edellisenä päivänä olimme mieheni kanssa liimanneet veneen tarrat kumiveneestä käsin kirjain kirjaimelta ja viikkoa ennen olin suunnitellut logon ja lähettänyt sen painoon. Skumppa oli kylmässä ja leipomukset valmiina. Ilmassa alkoi olla suurta kesäjuhlan tuntua!





Maailman paras matkamme (tähän mennessä) - alle kolmessa minuutissa

Tasan kaksi vuotta sitten saavuimme kotiin huikeimmalta, parhaimmalta ja suurimmalta matkalta. Matkalta maailman ympäri. Sitä valtavaa kokemuksen määrää ei oikein edelleenkään voi täysin sisäistää, eikä paluuta tuollaiselta matkalta oikein vieläkään ymmärtää. Se voima ja rohkeus mikä meillä oli, kun lähdettiin toteuttamaan reissua on sellainen, mistä en halua päästää irti. Siksi haluankin vaalia reissuamme aina, koska se muistuttaa minua unelmista ja niiden määrätietoisesta toteuttamisesta. Itse reissulta palaaminen ei sitten ollutkaan helppoa ja sielua odotettiinkin palaavaksi perille hyvin hyvin pitkään...Se ei kuitenkaan ollut syy, miksi tätä videota matkastamme saatiin odottaa näin pitkään. Se muhi pitkään aarrearkussa, kehittyi siellä hyvän aikaa ja nyt kun tajusin, että paluumme vuosipäivä lähestyy, istutin itseni iltaisin iMovien ääreen ja valvoin puolille öin aina editoimassa tätä. Lopputulos on juuri sen näköinen kun näillä taidoilla pystyy tekemään. Pätkiä meidän yhteisistä onnenhetkistämme, arjestamme ja elämästämme tämän planeetan eri kolkista. No, kohta näette itse!