Kaupunkilaisten uusi olohuone - tälläinen on uusi Clarion Helsinki hotelli

Kun alkuvuodesta, tammikuun Matkamessuilla, kuulin Clarionin pressitilaisuudessa, että Helsinkiin rakennettavan hotellin katolle tulee uima-allas, olin aika lailla jo myyty. Suomen ensimmäinen rooftop pool! Aivan kuin suuressa maailmassa, kuten suosikkikaupungissani Los Angelesin downtownissa oleva Ace hotelli. Jäinkin enemmän kuin mielenkiinnolla odottamaan hotellin valmistumista. Ja nyt kun hotelli tällä viikolla avattiin, päätin juhlia arkipäiväksi sattuneita synttäreitäni upo uudessa Clarion hotellissa.





Ratsastamassa Los Angelesin Hollywood-kukkuloilla

Olin haaveillut tästä vuosia. Nähnyt kuvia auringonlaskun ratsastajista suurkaupungin valojen yllä, sekä ihan itse todistanut omin silmin ohitseni ratsastavia ihmisiä haikatessani Griffith Parkin kukkuloilla. Halusin itsekin kokea miltä tuntuu ratsastaa Hollywoodin kyltin alla. Ratsastus on ollut monella aikaisemmalla Los Angelesin reissulla hyvinkin lähellä toteutuakseen, mutta vaati ilmeisesti toisen sopivasti heppahullun kaverin saapumista LA:hin, että saatiin tämä viimein onnistumaan. Tämä oli heittämällä yksi parhaista jutuista, mitä tehtiin tällä Los Angelesin reissulla!







Enkelten kaupunki. Los Angeles.

Olen jo kauan kauan aikaa sitten katsonut elokuvan 'City of Angels', jossa pääosaa näytteli silloinen suosikkinäyttelijäni Nicolas Cage. Muistan tosin vain pätkiä sieltä täältä tästä sumuisen romanttisesta elokuvasta, jossa suurta roolia näytteli myös itse kaupunki, Los Angeles. Muistan tämän suurkaupungin lumon tuosta elokuvasta, sen suuruuden ja vastaavasti ihmisen pieneyden. Suurkaupungin monet kasvot tulivat esille tuossakin elokuvassa, sen ilot ja surut.






Muutos suunnitelmiin: viikonlopun viettoon Big Bearille

Elämässä ei aina mene asiat, kuten on suunniteltu. Eikä sitä voi aina oikein edes suunnitella, koska on niin paljon muita liikkuvia tekijöitä. Se että emme ole parhaillaan ajamassa pohjoisemmaksi ihailemaan Yosemiten kansallispuistoa on useita syitä. Olemme saaneet olla koko viikon suomalaisten ystävien seurassa täällä Los Angelesissa. Mutta vastapainoksi olen saanut todellisen suru-uutisen kantaakseni ja se on vienyt voimia. Suru ottaa vallan yleensä iltaisin tai aikaisin aamulla kun herään ja olen yhteydessä Suomeen. Eikä mene oikeastaan hetkeäkään, ettenkö ajattelisi asiaa, mutta yritän samalla myös nauttia täällä olosta. Palmut, meri ja ystävät ympärillä toki auttavat. Suru on kuitenkin yksilötyötä ja jokainen purkaa sen tavallaan. Tänä viikonloppuna, emme halunneet lähteä kahdelleen Yosemiteen karhujen keskelle, vaan suuntaamme ystäväpariskunnan kanssa vuorille tähän lähelle, Big Bearille.

Big Bearilla kymmenen vuotta (ja kiloa) takaperin. On korkea aika palata nyt takaisin.