oi ihana kevät!

Ja oi ihana Seurasaari! Eilen, 2. pääsiäispäivänä, astelin ensimmäistä kertaa Seurasaaren laituria pitkin museosaarelle. Olen kyllä useasti ajanut pyörällä näillä suunnilla, mutta häpeäkseni on tunnustettava, että tosiaan eilen kävin oikeasti saarella vasta ensimmäistä kertaa. Enkä kyllä ymmärrä, että miksi. Paikkahan on aivan fantastinen!

Kun jättää yhden Suomen kevään välistä, kuten me viime vuonna, on pitkän talven jälkeinen auringonpaiste sanoinkuvaamattoman hieno tunne! Aina se tuntuu yhtä hyvälle, mutta eilinen muistutti taas hyvin miltä oikea kevät tuntuu ja miltä täydellisen kevätpäivän kuuluu näyttää. Minun mielestä aika pitkälti tältä.


Drink your greens - herkullinen vihersmoothie resepti

Elämääni ja aamujani on jo pitkään siivittäneet smoothiet. Toiset ovat nähneet Snapissa ja Instassa (sannasmag) varmaan aika tuhdisti smoothie huuruisia kuviani ja videoita, sekä täältä kotoa että maailmalta. Smoothiet on vaan niin herkkua ja tekevät päivästä kuin päivästä ripauksen paremman. Matkustettaessa Aasiassa, on suorastaan synti jättää mangosmoothie tilaamatta. Parhaimpina päivinä itselläni niitä menee jopa kolme. Tilaan ne nykyisin aina ilman sokeria, koska huomasin pettymyksekseni, että niihin lisätään sitä. Mango ei mielestäni tarvitse lainkaan lisäsokeria, kun on itsessään jo ihan karkkia. Ultimate suosikkismoothieni löytyy kuitenkin Amerikoista, kappasta! Los Angelesin Whole Foodseista (ja vain ainoastaan sieltä) saa tätä vihreää kultaa ja uskaltauduin nyt viimeinkin Cali-ikävissäni sorkkimaan reseptiikan saloja ja pistämään Farmers Garden-smoothiepajan pystyyn. Ja voi poijjaat, olin räjäyttää tajuntani mitkä maku ja tuoksumuistot leijailivatkaan mieliini, kun smoothie sheikkeri oli juomani valmistanut. Mielikuvissani olin paiskannut itseni takaisin Kalifornian aurinkoon. Ajatelkaa, näin helposti! Haluankin jakaa teille tämän herkullisen reseptin ja oliskin kiva kuulla, mitä siitä tykkäätte! Varoitan kuitenkin, että tuote aiheuttaa suurta riippuvuutta (ja vaarallista Kalifornia kuumetta). Teitä on varoitettu.





Auringonnousu Koh Bulonen saarella

Lupasin edellisessä postauksessa, kehuessani upeaa auringonnousua Koh Bulonen saarella, todistusaineita siitä. Kokosinkin ensikertaa time lapse-videon ja tässä se nyt olisi. Paljon on muuten vielä opittavaa tuosta time lapsesta, lähinnä mitä kaikkea pitää jatkossa huomioida. Tätä tekemällä kävi ilmi, että edes parisensataa kuvaa ei riittänyt tähän videoon ja auringonnousun täydelliseen esittämiseen, vaan kuvia olisi pitänyt ottaa vieläkin pidempi aika, jotta aurinko olisi videolla noussut kunnolla korkeuksiina. Time lapse -ohjelmassa käytin tässä versiossa 15 frames/sekunti, vaikka ensiksi se oli minulla tuplanopeudella 30. Tällöin video oli puolet nykyistä lyhyempi. Lisäksi kamera toki olisi voinut olla jossain toisaallakin, kuin terassin kaiteen päällä, koska nyt videolla näkyy paljon rantakalliota, jotka tosin nousuveden aikaan olivat täysin veden peitossa. Se olisi ollut hienoa saada ikuistettua tähänkin. Mutta hei, ensikerralla sitten. Katsokaa ja pohtikaa mitä mieltä itse olette?


Thaimaan saarihyppely osa3: Auringonnousujen näyttämö, Koh Bulone

Kun jättää haikeana taaksensa itselleen niin kovin mieluisan saaren, Koh Lipen, ja suuntaa ensimmäistä kertaa uuteen paikkaan, olo on jännittynyt. Sitä toivoo, että ei olisi tehnyt virhettä viettää viimeisiä arvokkaita lomapäiviään "huonossa paikassa". Siis ainakaan kehnommassa kuin edeltäjänsä. Panokset olivat siis kovat, kun saavuimme tunnin pikaveneessä istumisen ja pitkähäntäveneeseen keskellä merta siirtymisen jälkeen rinkkoinemme Koh Bulonen rantahiekalle. Pelko oli onneksi turha ja lupaukset täyttyivät hetkessä. Vaalea hiekka satoine valkoisine simpukkoineen vakuutti aikalailla heti tämän reissaajan. 
Varpaat hiekassa nousimme hotellin respan rappuset ylös tasanteelle ja chekkasimme itsemme sisään. Respan ystävällinen nainen muisti sähköpostikirjeenvaihdostamme meidät ja toivotti iloisesti tervetulleeksi. Resortin ainoa vapaa mökki odotti meitä sovitusti ja lähdimme staffin eli Thaimaassa rinkan kantajan avustuksella etsimään omaamme, mikä odottikin meitä aivan mökkirivistön viimeisempänä. Kallioiden päällä, aivan merenrannassa.

Burgeriperjantai Amerikka-siskojen kanssa

Kaikki tiet vievät Amerikkaan... eiku ooops! No ainakin meidän jengin tiet vievät sinne hyvin usein. Ja se jos mikä on tietenkin herkkua! Makeaa on myös saada Amerikka-siskoja takaisin kotiin ja niin kävi viime viikolla. Siitä on nimittäin jo tovi aikaa, kun vietettiin Amerikka-henkisiä läksiäisbileitä yhdelle ystävällemme, jota odotti suuri seikkailu maailmalla. Paljon on tapahtunut tässä välissä ja ennätettiinpä kiertää maailmakin tänä aikana ja tavata tietysti toisiamme useaan kertaankin, missäpä muualla kuin Amerikassa tietysti. Viime viikolla kuitenkin saatiin Cali-sisko takaisin kotiin ja sehän tarkoitti tietystikin partyja yhdessä muiden Amerikka-siskojen kanssa!
 


Thaimaan saarihyppely osa2: valkoista hiekkaa ja vesileikkejä Koh Lipellä

Aikaerosta toipumisen jälkeen suuntasimme Koh Lantan monipuoliselta saarelta, reissumme pääkohteeseen, Koh Lipelle. Tuolle saarelle, jonka olemme nimenneet Thaimaan suosikkisaareksemme. Matka tänne Etelä-Thaimaan pienelle saarelle, lähelle Malesian rajaa ottaa aikansa, oikeastaan ihan sama mistä kohteesta olet sinne saapumassakaan. Lähin suurin asuttu kaupunki on Langkawi, Malesiassa ja Thaimaan puolella Pak Baran satama. Me saavuimme pohjoisesta, Koh Lantan saarelta ja käytännössä matkapäivä Aasiassa tarkoittaa aina kokonaista päivää. On oikeastaan vitsikästä edes lukea aikatauluja, koska vaikka ne ovat olemassa, ovat ne vain viitteellisiä. Mutta matkailu avartaa, eikö! Ja kauas on pitkä matka, ja mitä näitä muita on... Koh Lipen kohdalla kuitenkin olen valmis tekemään uhrauksia. Sillä kun tietää, mihin on saapumassa ja mitä on luvassa, niin hyvää kannattaa ja jaksaa odottaa.

Näihin turkooseihin maisemiin ja pienen idyllisen saaren tunnelmaan en ole vieläkään kyllästynyt. Ja toivon todella etten tule koskaan kyllästymäänkään...



Kolea, mutta lämminhenkinen helmikuinen viikonloppu kauniissa Prahassa

Praha on täydellistä silmäkarkkia kaikille, joita viime vuosisadan alun ja vanhempikin arkkitehtuuri kiehtoo. Toki, onhan muissakin Euroopan kaupungeissa vanhoja kaupunginosia, mutta tajusin nyt vasta kolmannella käynnilläni kaupungissa, kuinka koko Praha todellakin on silmänkantamattomiin yhtä Jugend unelmaa. Muistoja siitä, kun rakennuksissa oli vielä jotain tyyliä, huonekorkeus hulppea ja ikkunalaudat leveitä. Kaupunki on ollut todella onnekas ja viisas säästäessään vanhoja rakennuksia uusien modernien rakennusten sijaan. Kukapa nyt uutta kaipaisi, jos voi näyttää tältä?
 

 

Edellisessä postauksessani pohdinkin, että kuinkahan meidän Prahan rakkauden kanssa käy tällä kertaa. Uhkasin jopa, että kolmas kerta nyt toden sanoo. No sanoiko? Kyllä se sanoi ja antoi myös muistutuksen, että talviaikaan on leppoisampi suunnistaa jonnekin lämpimään lomalle ja jättää suosiolla kesälle nämä kaupunkikohteet. Prahassa oli nimittäin kylmä. Harvoinpa sitä Helsingissäkään tulee aamusta iltaan pelkästään ulkona oltua, joten siitä vinkkelistä, en muistanutkaan enää mitä on turistoida koko päivä kylmässä säässä. Praha tarjosi kuitenkin viluisille matkaajille paljon lämmittelymahdollisuuksia ja kun aamut sai aloittaa tälläisillä ikkunanäkymillä, niin ei voi pahasti mennä pieleen!