Matkalla Prahaan - kolmas kerta toden sanoo?

Olen matkalla Prahaan. Tänään. Ja minulla on paikasta ristiriitaiset fiilikset. Kun ensimmäisen kerran kävimme Prahassa reilut kymmenen vuotta sitten, vuonna 2003, ihastuimme täysin rinnoin kaupunkiin. Reissusta on jo niin kauan, että elettiin filmikameran aikaa. Liput ostettiin siihen aikaan Kilroylta ja ne saatiin paperisina kuoreen (muistatteko? Se oli ihanaa!). En kuitenkaan jaksa muistaa kuinka esimerkiksi hotellimme oli silloin varattu, sillä itse en löytänyt mitään dataa varauksista sähköpostistani. Sellainen sentään oli jo olemassa, sen tiedän. Oli miten oli, Prahan autenttisuus kiehtoi meitä. Juuri kukaan ei puhunut sanaakaan englantia ja kaikkialla oli todella edullista.






Tämän unelmakokemuksen jälkeen palasimme kaupunkiin vuoden 2012 kesällä. Odotukset olivat suuret. Ehkäpä liiankin. Maailmankuva oli laajentunut ja reissuvuosia kertynyt plakkariin lukuisia edellisen käynnin jälkeen. Praha oli muuttunut. Ja lisäksi olimme kesäflunssassa. Edessä oli vielä Foo Fightersin keikka, ja sekään ei mennyt ihan nappiin. En jostain syystä pitänyt paikasta enää niin paljon...

Thaimaan saarihyppely osa1: Kaiken kattava Koh Lanta ja mangoshaket

Kun lähdimme tälle reppureissulle Thaimaahan, ei meillä ollut varattuna kuin reissun neljälle ensimmäiselle yölle majoitus, Koh Lantalta. Jatkon majoituspaikat ajattelimme varata paikan päältä. Hotellimme, jonne saavuimme Krabin kentältä minivanilla, sijaitsi Klong Dao-rannalla, joka on yksi Lantan suurimpia ja suosituimpia, Long Beachin rinnalla. Porukkaa yleensä on siis kuin pipoa paikalla, tosin meidän hotellin edusta oli yllättävän rauhallinen. Koh Lantan yksi lempparirannoistani on rauhallisempi ja pienempi Relax Bayn ranta. Saaren rannat ovat nousuveden aikaan hyvin uitavissa, mutta laskuveden aikaan rantaviiva katoaa kauas ja isot kivenmurikat tulevat esille. Uimiset pitikin ryhmittää keskipäivään, jolloin uimaan mentäessä ei tarvinnut kahlata puoleen mereen saakka päästäkseen pulahtamaan. Siihen apuun tuli kylläkin tämä pinkki paholainen, joksi uimapatjan ristin. Tällä kelpasi lillua vähän matalemmassakin vedessä. Oi kyllä! Ainut mikä sai minut pois vedestä oli lounastauko ja jumalaiset mangoshaket.



Tervetuloa Thaimaan saarihyppelylle!

Aloitetaanpas viimeinkin purkamaan Thaimaan reissumme kuvasatoa. Ajattelin tehdä sen itse asiassa kolmessa eri osassa ja samalla esitellä kutakin käytyä saarta tarkemmin omissa postauksissaan. Tämä postaus toimikoon siis tiiserinä siitä, mitä on luvassa.

Matkan pituus: 2 viikkoa
Lennot: Helsinki - Krabi - Helsinki (Finnmatkojen suorat lennot)
Kohteet: Koh Lanta - Koh Lipe - Koh Bulon ja paluu Pak Baraan, josta maateitse Krabin Ao Nangiin lentoja edeltävänä iltana
Majoitus: Esitellään jokaisen postauksen yhteydessä omanaan
 

Kartasta näet käydyt kohteemme: Koh Lanta - Koh Lipe - Koh Bulon

       

Koh Lanta
sai toimia meidän ensimmäisenä lomakohteena pitkän lennon päätteeksi. Krabin lentokentältä tänne on matkaa ajallisesti noin 4-5 tuntia, riippuen aina vähän kuljetusmuodosta. Me otimme lentokentältä minivankuljetuksen, jossa istuttiin aika lailla varpaat suussa kohtalaisen kuumassa ilmastoinnissa. Onneksi oli vettä ja eväitä mukana. Kokemuksesta oppineena, kun tietää, että kuljetukset Aasiassa voivat venyä. Koh Lantasta ja meidän suosikkipaikoistamme siellä, kerron lisää seuraavassa postauksessa. Ensimmäiset lomapäivät sujuivat siellä rennoissa tunnelmissa mangosmoothien parissa. Ilmastoon totuttautumisella ja jetlagista toipuessa...

 

Miten käytät vettä matkoillasi ja mistä sen hankit? #ReilutBlogit vol 2

Joisitko esimerkiksi puhdistettua jätevettä? Maailman rikkain mies Bill Gates joi suunnitellessaan ideasta pelastusta köyhempiin maihin. Entäpä jos itse Sharon Stone pyytäisi, niin lopettaisitko veden laskemisen siksi ajaksi kun harjaat hampaitasi? No Sharon itse asiassa pyysi tätä reilu vuosi sitten, kun olimme Hollywoodissa leffoissa samaan aikaan ja haluan tietystikin jakaa tätä viestiä eteenpäin. Tai entäpä jos joutuisit hakemaan vetesi kilometrien matkan takaa, ja se ei siltikään olisi tarpeeksi puhdasta, niin miettisitkö enemmän veden käyttöäsi? On hieman hullua kantaa vettä muovipulloissa kotiin, kun veden tulisi kuulua kaikkien perusoikeuksiin, puhtaana.


"Water has always played an integral part in Hawaiian culture and lifestyle. Wai (fresh water) was believed to be sacred and therefore belonged to the gods. Wai could not be owned, 
not even by the highest ranking ali’i (chiefs)."


Amerikkalaiset ostavat arvion mukaan keskimäärin 42.6 miljardia yksittäistä vesipulloa joka vuosi, joista kahdeksan kymmenestä päätyy jätteeksi*. Voisiko asian hoitaa tyylikkäämmin? Esimerkiksi kierrättämällä tai vielä parempi - olematta ostamatta muovipulloja?

Halusin tarttua tähän Reilut blogit vol2 -haasteeseen ja kertoa omia kokemuksiani ja havintoja maailmalta kestävän matkailun puolesta. Matkabloggaajakolleegat ovat rohkeasti nostaneet kissan pöydälle eettisen matkailun puolesta ja koko tempaus alkoikin reilu vuosi sitten eräästä tiikeri-selfiestä ja siihen vastasi Tarinoita maailmalta Annikan tiikeri-postaus. Lue myös miksi norsujen selkä ei kestä ratsastamista. Ja nyt viimeisenpänä, Teneriffan Loro Parque-case, mihin matkakuume.net ja Tarinoita Maailmalta -blogit polkaisi käyntiin kampanjan toisen vaiheen.

Minä haluan tällä omalla kertomuksellani tuoda esille yhden positiivisen esimerkin maailmalta, jossa on onnistuttu ja jonka soisi jatkojalostuvan eteenpäin muuallekin. Pohjustukseksi voit lukaista edellisen postaukseni osallistumisestani Trash Hero-kampanjaan Thaimaassa ja kuinka keräsimme yhdessä päivässä 650 kiloa roskaa, enimmäkseen muovia. Trash Hero on taho joka pyrkii edistämään ja kouluttamaan paikallisia kestävään kehitykseen sekä pitämään Thaimaan saaret puhtaana muovijätteestä.
 




 

Everyone can be a hero, Trash Hero! #ReilutBlogit

Se oli aika tarkalleen vuosi sitten, kun törmäsin ensimmäisen kerran näihin arjen sankareihin, Trash Heroihin. Olimme maailmanympärimatkallamme ja lomailimme meidän Thaimaan suosikkisaarellamme, Koh Lipellä. Silloin törmäsin näihin keltapaitaisiin roskasankareihin ensimmäisen kerran ja kirjoitin aiheesta postauksenkin. Paljon on oikeastaan muuttunut tuosta edellisestä postauksesta, pelkästään jo vuodessa. Sillä kun nyt tammikuun lopulla saavuimme jälleen, neljättä kertaa, lempparisaarellemme Koh Lipelle, kiinnitin heti huomiota bambuisiin roskakoreihin kävelykadun varrella. Sain tietää, että roskikset olivat saapuneet saarelle vasta pari päivää sitten. Siis saaren ainoan kävelykadun ensimmäiset ja ainoat roskikset. Roskiksien takana oli yksi taho, Trash Hero.

    
Mikä ihmeen Trash Hero? Trash Hero pyrkii vapaaehtoisvoimin siivoamaan ja pitämään Thaimaan saaret ja rannat siisteinä. Taho haluaa myös kouluttaa paikallisia ja kannustaa heitä kestävään kehitykseen. Idea roskasankareista syntyi reilu pari vuotta sitten, juurikin täällä Koh Lipen saarella, erään Sveitsiläisen reissaajan ja paikallisten avulla. Kampanja on saanut suuresti näkyvyyttä ja innokkaita osallistujia viikkosiivouksiin löytyy ympäri maailman. Sana on kiirinyt ja nykyään Trash Heroja voi tavata monilta eri saarilta Thaimaasta (tammikuussa 2016 tehtiin ensimmäinen siivous Koh Lantalla), mutta myös muut maat ovat kiinnostuneet ideasta ja ainakin Indonesiassa Trash Hero pyörii jo täyttä häkää. 
Itselleni tässä kampanjassa yhdistyy auttamisen lisäksi myös muita tärkeitä kulmia, joista yksi on muovi, tuo inhokkini ja sen kulkeutuminen ympäristöön. Tiesittekö, että pelkästään Koh Lipen pienen saaren rantaan ajautuvista muovipulloista 8 % tulee Malediiveilta. Kaukaa siis! Muoviroska tekee pitkän matkan meressä, osa jääden mereen, osa ajautuen rantaan, kuten esimerkiksi tänne Etelä-Thaimaan kauniille Koh Lipen saarelle. Tai, ainakin vielä toistaiseksi kauniille saarelle.