Matkavuoteni 2016

Kulunut vuosi kaksituhattakuusitoista alkaa olemaan paria päivää vaille taputeltu. Tämä vuosi on jälleen antanut paljon, näyttänyt paljon, opettanut ja ilahduttanut ja myös ottanut. On jotenkin terapeuttista koostaa tälläinen yhteenveto, sillä se antaa sopivasti myös paikan kiittää tästä kaikesta universumia. Lähdetään purkamaan mennyttä vuotta.
 
Tammikuu Inspiroivien Matkamessujen jälkeen pakattiin snorkkelit, maskit ja muut rantavermeet rinkkaan ja paettiin paukkupakkasia äkkilähtönä ostetuilla lennoilla Thaimaan lämpöön. Edessä oli saarihyppelyä Koh Lantalla, suosikkikohteessa Koh Lipellä sekä Koh Bulonella. Aurinko paistoi, mangoshaket maistui ja Thaimaa toimi, kuten aina. Helppoa ja vaivatonta lomailua, melko täydellistä etten sanoisi.






Viikonloppu Big Bearilla + video

Mitä teille tulee mieleen Big Bearista? Kenties sama mitä minullakin aikoinaan, Kaunarit? Kuten syksyn Kalifornian matkalla aiemmin kerroinkin, suunnitelmanne muuttuivat ja päädyimme ystävien kanssa heidän loma-asunnolleen Big Bearille Yosemiten sijaan. Syksyisen kolea keli ja hetken aikaa käyttämättä ollut huvila otti meidät perjantai ilan pimeydessä vastaan alla tuikkivan tähtitaivaan. Flip flopeissa oli kylmä, tunsin sen heti autosta poistuttuani. Palmut olivat vaihtuneet kuusipuiksi ja hytisin kylmyyttä ystäviemme ihanassa vuoristotalossa. Siis sellaisessa talossa, joksi kaikki Big Bearin kodit voi vaan kuvitella, hulppeiksi. Kytkimme talon lämmöt päälle ja lähdimme naapuritalolle ystävieni sukulaisten luo esittäytymään ja kyselemään vinkkejä seuraavan päivän Sugarloaf Mountain trail -vaellukselle. Big Bearille oli tullut syksy.


Keikalla Hollywoodin hautausmaalla kuolleiden legendojen kanssa

Miltä kuulostaa keikka, baarit ja bajamajat hautausmaalla? Todellisuudelta, kun puhutaan Hollywoodista. Jouduin itsekin hieraisemaan hieman silmiäni, kun varasin keikkalippuja tälle keikalle ja googlasin keikkapaikan vielä toistamiseen, että oikeastiko Chvrches esiintyy hautuumaalla? Hollywood Forever on todellakin hautausmaa, jossa nukkuu ikiunta tuhansia kuolleita, joiden joukossa useita tunnettuja legendoja. Kun me saavuimme autolla keikalle, hieman ennen auringonlaskua, paikka tuntui jotenkin maagiselle. Tuntui todella oudolle ja samaan aikaan uteliaalle ajaa porteista sisään autoletkassa parkkipaikkaa etsien. Pian auringon laskettua täällä hurrattaisiin ja tanssittaisiin Chvrches tahtiin.




Smorgasburg saapui Los Angelesin Downtowniin

Monille Smorgasburg-ruokafestarit saattaa olla tuttu käsite itärannikolta New Yorkista. Syksyllä 2014, kun asuimme kuukauden Nycissä, kävimme siellä viikonloppuisin, jolloin ne pidettiin Brooklynin puolella Williamsburgissa. Olinkin aika innossani, kun kuulin että tuo hipstereiden ja ruokafuusioiden edelläkävijätapahtuma on saapunut tänä kesänä ensimmäistä kertaa myös länsirannikolle. Valitsimme päiväksi tosin varmaan kaikkein pahimman, nimittäin 100 Fahrenheitin lämpötilan ja sunnuntain, jolloin Venice Beachin suosituin katu, Abbot Kinney, juhli festivaalihumussa food truckeineen. Päätimme kuitenkin uhmata onneamme ja lähdimme porukalla Los Angelesin Downtownin kuumuuteen etsimään oikeaa osoitetta.




Sponsored Video: Kuuletko Kalifornian road trip kutsun?

Minä kuulen sen. Ja tunnen sen. Ja tunnen kuinka pitkät Kalifornian skinny-palmut huojuvat tuulessa. Se tuuli pyöräyttää myös hiukseni sekaisin. Jos autossani olisi kattoikkuna, työntäisin pääni siitä ulos. Nostaisin kädet ilmaan ja huutaisin iloista. Kalifornia on tehty road tripeille, eikä ole salaisuus, että kaipaan takaisin sinne, aurinkoon ja sen kuumille moottoriteille.


Ystäväni Amerikka

Sitä se on minulle ollut. Paljon ystävyyttä, onnea ja iloa. Amerikka on rikastuttanut minua matkoillaan, mahtavilla rannoillaan ja upeilla vuorillaan. Olen kulkenut maan halki myötäillen legendaarista Route 66-tietä. Nähnyt auringonnousun Grand Canyonilla. Surffannut Havaijilla ja asunut pienen hetken New Yorkissa ja Los Angelesissa. Viettänyt ystäväni polttareita ja häitä Las Vegasissa, sekä juhlinut toisia Kalifornian palmujen alla. Tehnyt hyväntekeväisyystyötä farmilla ja juhlinut ystävien kanssa lukuisilla eri festivaaleilla sekä itä- että länsirannikolla. Tavannut lukemattoman määrän uusia ihmisiä. Vaihtanut kuulumisia ja kertonut asioita Suomesta. Amerikka on ollut ystäväni kaikki nämä vuodet. Ja tärkeimpänä, Amerikka on antanut minulle ystäviä. Niin täällä Suomessa kuin itse Jenkeissäkin. Siksi, sydämeni sanoo edelleen kyllä, vaalituloksesta riippumatta.

Amerikka on yhdistänyt meidät Amerikka-siskot yhteen.


Talvi pelastettu - SUP siirtyi sisätiloihin

Keskellä viime viikon hurjinta lumimyräkkää kävin vihdoinkin testaamassa Helsingin Hotelli-Haagan yhteydessä olevan Fit Haagan SUP-RVP-tunnin. Olin nähnyt tästä muutamia kuvia viime keväänä facebook-feedissäni ja muistan ajatelleeni, että tätä täytyy ehdottomasti testata sitten joskus, kun kesä kääntyy talveksi ja ulkona on liian viileää suppailla. Oma sup-lautani onkin nyt kääritty rullalle pakettiin ja hyvästelty talviteloille, joten olin superinnoissani kun täällä meitä odotti turkoosi uima-allas ja pirteän väriset Red:n laudat.




Easy like sunday morning

Extempore sunnuntaipäivän brunssit. Siitä on hyvät viikonloput tehty. Saatiin lauantaina purjeveneemme viimein pakettiin pressun alle ja talviunille ja ajattelin että tätä koko viikon yömyöhään kestänyttä projektia täytyy juhlistaa jotenkin ja mikäpä olisi parempi tapa kuin kutsua vakkarimiehistö brunssille ja nauttia veneen keittiön rääppiäisiä. Tai ainakin nauttia samaan henkeen herkkuja, kuin kesälläkin veneellä tehtiin, kaikki yhdessä.



Dokumenttisuositus: Before the Flood

Nyt ihmiset, pysäyttäkää hetkeksi se mitä olitte tekemässä ja katsokaa tämä pätkä: Before the Flood, dokumenttielokuva ilmastonmuutoksesta, jonka yksi tuottajista on mm. Leonardo DiCaprio. Ei sillä, olen täysin vakuuttunut että moni teistä on näistä asioista jo erittäin tietoinen ja tekeekin näiden isojen asioiden eteen töitä. Tämä dokumentti oli vaan aika loistavasti tehty. Siinä ei juurikaan tuputettu vihersanomaa vaan jokainen saa oivaltaa itse, miten syvälle me ollaan jo itsemme työnnetty tässä asiassa. Ja eihän se tietenkään haitannut että Leon kaltainen tyyppi on kuvissa ja kertoo tarinaa eteenpäin... Mutta Leonardo ei toimi pelkkänä kiiltokuvapoikana tässä, vaan hänhän on tehnyt vuosikymmeniä jo työtä ympäristön puolesta. Muistan kun pari vuotta sitten syksyllä asuimme New Yorkissa ja silloin syyskuun lopulla toteutettiin maailman suurin 'People's Climate march' -ilmastonmuutosta vastaan käveltävä kulkue. Kaikkiaan 166:ssa eri maassa toteutettiin vastaava kulkue ja Leonardo osallistui tähän pääkulkueeseen New Yorkissa. Hänellä on huoli ja niin pitäisi olla meillä kaikilla. Dokumentti paljastaa myös, miksi The Revenant elokuvan kuvauksia (joista Leo pokkasi parhaan miespääosan Oscarin) jouduttiin siirtämään täysin toiseen maahan, koska Kanadasta loppui lumi. Lumi, joka meille suomalaisille on about itsestäänselvyys, mutta tuleeko niin olemaan aina, meillä tai muualla? Dokumentissa pohditaan myös sitä, että kuinkakohan moni pääsee koskaan edes näkemään lunta tulevaisuudessa? Onko sitä?  Aika hurjan kuuloinen skenaario.  


Kuva Before the Flood pressikitistä


Hotellivinkki Hollywoodin: Orange Drive Hostel


Meidän tarinamme tämän majapaikan suhteen on alkanut jo yli kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran saavuimme Los Angelesiin vuonna 2004. Mistään mitään tietämättä, täysin arpomalla valkkasimme tämän oudolta ja hämyiseltä näyttävän kartanon majapaikaksemme. Vähänpä silloin tiedettiin kaupungin menosta ja mitä missäkin tapahtuu – toista se on onneksi nyt, varmaan kymmenen kaupungissa vietetyn vierailun jälkeen. Mutta yksi näemmä on ja pysyy ja se on Hollywoodin parhailla pelipaikoilla oleva Orange Drive Hostel.


Kaupunkilaisten uusi olohuone - tälläinen on uusi Clarion Helsinki hotelli

Kun alkuvuodesta, tammikuun Matkamessuilla, kuulin Clarionin pressitilaisuudessa, että Helsinkiin rakennettavan hotellin katolle tulee uima-allas, olin aika lailla jo myyty. Suomen ensimmäinen rooftop pool! Aivan kuin suuressa maailmassa, kuten suosikkikaupungissani Los Angelesin downtownissa oleva Ace hotelli. Jäinkin enemmän kuin mielenkiinnolla odottamaan hotellin valmistumista. Ja nyt kun hotelli tällä viikolla avattiin, päätin juhlia arkipäiväksi sattuneita synttäreitäni upo uudessa Clarion hotellissa.





Ratsastamassa Los Angelesin Hollywood-kukkuloilla

Olin haaveillut tästä vuosia. Nähnyt kuvia auringonlaskun ratsastajista suurkaupungin valojen yllä, sekä ihan itse todistanut omin silmin ohitseni ratsastavia ihmisiä haikatessani Griffith Parkin kukkuloilla. Halusin itsekin kokea miltä tuntuu ratsastaa Hollywoodin kyltin alla. Ratsastus on ollut monella aikaisemmalla Los Angelesin reissulla hyvinkin lähellä toteutuakseen, mutta vaati ilmeisesti toisen sopivasti heppahullun kaverin saapumista LA:hin, että saatiin tämä viimein onnistumaan. Tämä oli heittämällä yksi parhaista jutuista, mitä tehtiin tällä Los Angelesin reissulla!







Enkelten kaupunki. Los Angeles.

Olen jo kauan kauan aikaa sitten katsonut elokuvan 'City of Angels', jossa pääosaa näytteli silloinen suosikkinäyttelijäni Nicolas Cage. Muistan tosin vain pätkiä sieltä täältä tästä sumuisen romanttisesta elokuvasta, jossa suurta roolia näytteli myös itse kaupunki, Los Angeles. Muistan tämän suurkaupungin lumon tuosta elokuvasta, sen suuruuden ja vastaavasti ihmisen pieneyden. Suurkaupungin monet kasvot tulivat esille tuossakin elokuvassa, sen ilot ja surut.






Muutos suunnitelmiin: viikonlopun viettoon Big Bearille

Elämässä ei aina mene asiat, kuten on suunniteltu. Eikä sitä voi aina oikein edes suunnitella, koska on niin paljon muita liikkuvia tekijöitä. Se että emme ole parhaillaan ajamassa pohjoisemmaksi ihailemaan Yosemiten kansallispuistoa on useita syitä. Olemme saaneet olla koko viikon suomalaisten ystävien seurassa täällä Los Angelesissa. Mutta vastapainoksi olen saanut todellisen suru-uutisen kantaakseni ja se on vienyt voimia. Suru ottaa vallan yleensä iltaisin tai aikaisin aamulla kun herään ja olen yhteydessä Suomeen. Eikä mene oikeastaan hetkeäkään, ettenkö ajattelisi asiaa, mutta yritän samalla myös nauttia täällä olosta. Palmut, meri ja ystävät ympärillä toki auttavat. Suru on kuitenkin yksilötyötä ja jokainen purkaa sen tavallaan. Tänä viikonloppuna, emme halunneet lähteä kahdelleen Yosemiteen karhujen keskelle, vaan suuntaamme ystäväpariskunnan kanssa vuorille tähän lähelle, Big Bearille.

Big Bearilla kymmenen vuotta (ja kiloa) takaperin. On korkea aika palata nyt takaisin.


Los Angeles downtownin monet kasvot

Los Angelesin keskusta, downtown, elää uutta kukoistustaan. Siinä missä ensimmäisillä vierailuilla LA:ssa reilut kymmenen vuotta sitten, downtowniin menoa peloteltiin ja varoiteltiin, on siitä tänä päivänä kasvanut varsinainen in-mesta. Kirjoitin edellisessä postauksessa mm. Grand Central Marketista ja vierailimme viikonloppuna Dtla:hin rantautuneessa Smorgasburg -ruokatapahtumassa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Downtowniin pääsee myös julkisilla, kuten metrolla ja esimerkiksi Greyhound bussiasema sijaitsee täällä. Itse olen kulkenut LA:ssa ollessani aina vain autolla, mutta tiedämpä että metrolla voi vaikka hurauttaa Holywoodista tänne keskustaan ja vielä ihan turvallisestikin. Kaikkialle en metrolla menoa Los Angelesin alueella kuitenkaan suosittele. Kutsukaa mua vaikka nössöksi, mutta en. En suosittele.




Los Angeles, I´m back!

We are back! Ja voi että tuntuu niin oikealle. Niin normaalille, niin kodille. Norwegianin suora lento Tukholmasta meni ihan suht ookoo tänne. Tosin Grönlannin päällä rymisytti turbulenssi pariin otteeseen siihen malliin, että hätäpaniikki itkut (ja oikeesti huudot) tuli päästettyä ilmoille. Voi että inhoan ja pelkään turbulenssia. Paniikkikyyneleet alkoivat kuitenkin hälvetä, kun aloimme saapumaan Kalifornian ilmatilaan ja uskaltauduin kurkkaamaan ikkunasta ulos. Los Angeles näytti juuri niin upealle kuin yksitoista kuukautta aikaisemminkin, jolloin olin kaupungissa viimeksi. Nuo yksitoista kuukautta ovat olleet muuten pitkät yksitoista kuukautta ja moni asia oli ennättänyt jo muuttuakin tässä ajassa. Enää en muuten välittäisi pitää tuollaista taukoa paikasta, joka on maailman ihanin ja tuntuu niin parhaalle.


Los Angeles Downtown & Grand Central Marketin herkut

Los Angelesin "keskusta", vaikkei tässä suuressa kaupungissa periaatteessa voi nimetä yhtä keskustaa vaan keskittymiä on useampia, niin yleisesti ottaen keskustana voitanee puhua downtownia. Lyhykäisyydessään paikka tunnetaan DTLA. Downtown on nähnyt ja kokenut useita eri vaiheita historian saatossa ja täytyypä sanoa että on muuttunut huimasti jo siinä reilussa kymmenessä vuodessa, jonka ajan olen itse kaupungissa käynyt. Nykyisin dtla on paikoitellen varsinainen hipster-keskittymä (jotain asiasta kertonee se, että kesällä sinne avattiin Whole Foods), mutta sekaan mahtuu edelleen paljon etnisiä vaikutteita ja suuri latinokeskittymä, sekä kodittomaia ostoskärräyineen ja paljon tyhjiä hylätyiltä näyttäviä rakennuksia. Tosin, nykyisin näistäkin rakennuksista ollaan entisöimässä miljoonakämppiä. Dtla on paikoitellen tosi hip-ja-in ja paikoitellen kyllä itse vieläkin katson ympärilleni, kun en ole ihan varma missä on parasta olla ja missä ei. Voi olla että tähän ei olisi enää tarvetta, mutta kun on nähnyt paikan hieman huonommassa jamassa, niin se mielikuva ei ihan hevillä lähde pois.




Hollywood Hills forever

Pakko jatkaa countdown-fiilistelyä, sillä viikon päästä istumme jo koneessa kohti Los Angelesia. Kauan odotettu reissu on siis jo melkein ihan hyppysissä. Kolmas syksyni Amerikassa ja Kaliforniassa on alkamassa. Fiilikset on korkeella ja alan olemaan ihan täpinöissäni (vaikka tässä on vähän kurjiakin asioita päällä, kuten toisinaan elämässä on). Pakko kuitenkin nauttia täysillä ja ihan pakko myös tässä postauksessa lainata Cali-siskoni Ullan ideaa ja julkaista samaan tapaan näiden kuvien yhteydessä nämä biisin sanat. Koska mitä muutakaan... Kuvat on otettu viime syksynä meidän eeppisen reissun viimeisenä iltana LA:ssa. Ja näin, vaikka hyvästit jouduttiin taas tuolloin jättämään, palaamme takaisin...


Bye bye, Hollywood Hills
I'm gonna miss you, where ever I go
I'm gonna come back to walk these streets again
Bye bye, Hollywood Hills forever

-Sunrise Avenue "Hollywood Hills"-







Valasristeilyllä Los Angelesissa

En ollut koskaan aiemmin nähnyt valaita luonnossa. Olin jo pitkään toivonut näkeväni noita merten jättiäisiä, milloin Uudessa-Seelannissa, milloin Havaijilla. Hieman piti hieraista silmiäni kun eteeni tuli ohittamaton tarjous valasristeilystä Los Angelesissa - mennään, totesin! Ja mehän mentiin, toiveikkaina. Alekupongit taskussa bookkasin puhelimitse meille ajan syyskyiselle risteilylle Marina Del Rayhin. Aurinko paistoi, kuinkas muutenkaan kun ollaan Kaliforniassa. Olin pakannut reppuun paljon eväitä usean tunnin meriretkeä varten ja siinä pelossa, että jos tulisinkin merisairaaksi. Vedin lippiksen auringon suojaksi ja aloitin valaiden bongailun ystävieni kanssa. Mutta kuinka meidän kävikään?


 

5 vinkkiä täydelliseen auringonlaskuun Griffith Observatoriossa

Los Angelesin Hollywood -kukkuloiden laella kohoava upea valkokupolinen rakennus kantaa nimeään Griffith Observatory. Paikka toimii sekä observatoriona että museona. Rakennuksen ympärille avautuva Griffith Parkin puisto tarjoaa lukuisia eritasoisia haikkauspolkuja, lyhyistä puolen tunnin haikeista, useamman tunnin hikitreeneihin. Viepä yksi polku myös legendaarisen Hollywood-kyltin taakse. Se polku on vain löydettävä lukuisten muiden kukkuloiden lomasta.
Kirkkaalla säällä Griffith parkin kukkuloilta näkee jopa merelle saakka. Harvemmin vain sää on niin puhtaan kirkas LA:ssa. Yleensä näin on vain sateen jälkeen, eli erittäin harvoin. Kun aurinko kääntyy mailleen ja tähdet syttyvät taivaalla, syttyy myös Enkelten kaupunki. Ja Griffith Parkista katsottuna kaupunki kirjaimellisesti kimaltelee jalkojesi alla.




Syyskuu on täynnä Kaliforniaa

Syyskuu tarvitsee palmuja, olen sitä mieltä. Siispä nimitän tämän kuun California-kuukaudeksi. Eikä ainoastaan siitä syystä, että täällä lasketaan jo päiviä tulevaan reissuun (kolme viikkoa ja tähän aikaan ollaan jo laskeuduttu LAXille ja suurella todennäköisyydellä ollaan juuri tämän kuvan maisemissa, ellei jopa täysin saman palmun luona). Vaan todellakin aion ilotulitella tuota mahtavaa osavaltiota ja suosikkipaikkaani Los Angelesia oikein olan takaa. Joten jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy palmufaneja tai muuten vaan surffi- ja suurkaupunkimeiningistä tykkääviä, niin tervetuloa mukaan nojatuolimatkoille Kalifornian lämpöön.


Kuvauksissa...

Välillä tulee tehtyä tälläistäkin, missä salamavalot välkkyvät ja katson, että mallilla on hiussuortuvat kunnossa. Kulisseissa on ideoitu haluttu lopputulos ja meikkisiveltimet ovat heiluneet. Yhden kuvan summa on usein monesta tekijästä kiinni, eikä vähiten loistavan valokuvaajan. 
Jos siis joskus olet ihmetellyt blogini nimen syntyä, niin se tulee osittain tästä ammatista. Olen siis myös meikkaaja. Siksi myös, sillä olen paljon muutakin. Ja minusta se on just hyvä niin. Nautin siitä, että saan tehdä usean eri alan asioita. En todellakaan allekirjoita sitä, että suutari pysyköön lestissään. Blogissani on nyt ja jatkossakin siis esillä asioita, jotka ovat parhaillaan kynän, eli siveltimen päällä. Tänään se oli tämä; kuvaukset.





5 weeks to go

Viiden viikon päästä olen jälleen kotona. Siellä toisessa, sielunmaisemissa Los Angelesissa. Odotus on ollut pitkä, mutta kesä on soljunut onnellisesti purjehtien, joten aika on mennyt kuin siivillä. Huulille on kyllä jo noussut Whole Foodsin Farmers garden -vihersmoothien hemaiseva maku. Näen itseni jo näissä maisemissa aamukävelyllä ja iltaisin auringonlaskua ihailemassa. Mieleni tekisi palata myös aaltojen päälle. Ehkäpä menen siis surffikurssille. Pari kukkulaakin voisi valloittaa, eli vuorille ollaan matkalla. Tällä kertaa se korkein vuori saattaa löytyä jopa Yosemitesta, sillä sinne ollaan haaveiltu menevämme jo vuosia. LA:n kaupunki on vaan pitänyt meitä tiukasti otteessaan, eikä olla maltettu lähteä sieltä kauemmas. Mutta josko nyt päästäisiin Yosemiten kauneutta ihailemaan viimein itsekin. Toinen vaihtoehto on, jota paikallinen ystävämme juuri selvittää, telttailu Joshua Treen aavikolla. Se olisi yksi hiljattain noussut haaveeni...



Elokuinen Suvilahti ja Flow

Elokuun tunnelmalliset illat pääsevät kyllä parhaiten oikeuksiinsa Helsingin Suvilahden Flow-festareilla, jonka ilmapiirissä kuplii sopivasti mennyt kesä. (Vaikka eihän se tietenkään vielä ohitse ole, jos minulta kysytään). Flow on kauneutta, visuaalista ilotulitusta, aikuisten karkkikauppa, korkeilla hinnoilla. Ja siltikin ja ehkä siitä syystä tykkään (toki en pistäisi pahalla pientä hinnanalennusta lipuissa ja tarjoiluissa). Tykkään niin pirusti. Flowssa kokoontuvat ystävät pitämään hauskaa yhdessä. Siellä törmäät väkisinkin kavereihin ja puolituttuihin, joihin et välttämättä muualla törmää. Flowssa on hyvä fiilis ja yleensä aina mahtavaa ruokaa. Tosin jostain syystä omat perjantain ruokakokeilut jättivät vähän vaisuksi, sillä odotukset aikaisempiin vuosiin perustuen olivat niin korkealla. Onneksi lauantai korjasi tilannetta jälleen normaalimmaksi. Ainoa mikä Flowssa on mälsää, on se, että se loppuu aikanaan...

Nyt voisi olla hyvä hetki säätää Spotifyhin vaikkapa lauantaina esiintynyt Chvrches - tässä nimittäin mun flow kuvina.

 


Suppailua ja purjehdusta sydämen kyllyydestä

Aloha! raikui Vasikkasaaren vierasvenesatamassa yksi kesäviikonloppu, jonne olimme saapuneet viikonlopun viettoon kaveriporukalla. Alkujaan meidän piti jatkaa matkaa purjehtien etäämmälle, Lähteelään saakka, mutta jäimme kaikki yksimielisesti ja tyytyväisenä Isoon Vasikkasaareen, sillä aurinko paistoi, meillä oli paljon hyvää ruokaa ja juomaa, sekä tietenkin suppilaudat* koko viikonlopun ajaksi! Tuona viikonloppuna kaikki oli enemmän kuin mallillaan; aurinko, kesä ja sup. Siinä aika toimiva kombo meikäläiselle.






Turistina Tukholmassa - Mini Guide

Heinäkuinen Tuhkolma, on vähän kuin mikä tahansa kesäpäivä missä tahansa skandikaupungissa. Aurinko lämmittää, mutta mereltä puhaltava tuuli samalla viilentää. Vietin Tukholmassa lähes viikon heinäkuun alkupuolella TBEX matkabloggaajaseminaarissa ja asuimme onnellisena Forenomin meille järjestämässä Kungsholmenin kodissamme. Pääsin siis kerrankin oikein kunnolla käsiksi tähän naapurimaan pääkaupunkiin.

Onko sinullakin samanlainen historia Tukholman suhteen, että olet vieraillut siellä lukemattomia kertoja, mutta yleensä aina vain päiväseltään ja sen aikaa kun risteilyalus on maissa? Minun tarinani on ainakin juuri tämä. Siitä syystä olikin super nastaa heittäytyä oikein ajan kanssa turistiksi ja hypätä saamillamme 2 päivän Stockholm Pass-korteilla turistoimaan! Kortilla pääsee ilmaiseksi jopa yli 60:een nähtävyyteen ja sitä voi käyttää Hop on Hop off-busseissa sekä mm. vesibusseissa, mikä osoittautuikin todella käteväksi kulkupeliksi liikkumiseen paikasta toiseen.










Villit ja vähäpukeiset Fantasy Fest -bileet Key Westissä

Floridan Fantasy Fest ei tainnut olla kenellekään muulle vieras käsite, paitsi meille suomitytöille. Nimittäin, kenelle tahansa Floridassa mainitsi lentävänsä Key Westiin Halloweenin viettoon, ensimmäinen reaktio oli wow, aiotte mennä Fantasy Festeille! Tälläisten reaktioiden jälkeen alkoi itseänikin kiinnostaa, mistä oikein on kyse. Jo pelkkä googlen kuvahaku sai meikäläisellä aamuteet väärään kurkkuun. Ollaanko me oikeesti matkalla tuollaisiin juhliin? Oho ja hahaha... Mitähän sinne muuten kannattaisi oikein pukea päälle? Päätin lopulta Halloweenista huolimatta olla pukeutumatta mihinkään teema-asuun ja kaivoin käsimatkatavaroistani päälle sen mitä kassista löytyi. Sen sijaan vastaus siihen mitä Fantasy Fest -juhliin enemmistön mielestä kannattaisi pukea, löytyi paikan päältä, ei juurikaan mitään.




Auringonlaskun SUP Pihlajasaaressa

Mitä saadaan, kun päättää extempore pakata purjeveneeseen, kapteenin lisäksi, Helsingin omat suppisiskot ja heidän ilmatäytteiset sup-lautansa? Siihen päälle mahassa kurniva nälkä ja suunnaksi Helsingin Pihlajasaari. Minäpä kerron. Siitä saadaan täy-del-li-nen ilta ystävien kanssa ja rinnakkaistodellisuus trooppisten supvesien tapaan. Sillä tämäkin kuva voisi olla mistä päin maailmaa tahansa, eikö? Mutta on Suomen kesästä. Siitä parhaasta.


Yhteisiä tuulia...

...on meille tänään kertynyt jo kokonaista yhdensäntoistavuotta! Kyllä, tavasit aivan oikein ja kirjoitetaan se nyt vielä tähän, kun itseänikin hirvittää noin iso numero, 19. Voitteko uskoa! En minä ainakaan, siis suostu oikein ymmärtämään, että mihin tämä aika oikein juoksee. Ihan hullua. Vastahan me oltiin ihan super nuoria ja kaikki vielä edessä ja avoinna. Nyt ollaan vaan ihan vähän vanhempia ja miten musta tuntuu, että edelleenkin kaikki on vielä hyvällä tavalla avoinna ja unelmia edessä. Se on kaiketi ihan hyvä juttu, eikö?

Pääsääntöisesti meidän tuulet näiden vuosien varrella ovat olleet hyviä ja myötäisiä, mutta tottakai tuollaiseen aikaan mahtuu myös vastatuulia ja miksei niitä karikoitakin. Toistaiseksi kaikesta ollaan kuitenkin selvitty, yhdessä. Ja toivon niin tietysti jatkossakin.



Onnellisena Tukholmassa

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin paikka tuntuu heti kodille? Paikalle jonne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa. Meidän Tukholman kotimme oli juuri tälläinen. Asuintalomme alakerran kivijalasta löytyi täydellinen smoothie baari (Juice Fabriken) ja meidän ikkunoista näki kattojen ylle. Sisäpihalla oli iso grillikatos, jossa yksi ilta kippisteltiin elämälle! Elin viime viikolla muutenkin hyvin onnellisena Tukholman Kungsholmenin kodissamme Veeran ja Mirkan kanssa, kodissa jonka Forenom oli meille järjestänyt. En juurikaan tiennyt maailman menosta muuta, kun ajatukset olivat TBEX matkabloggaajaseminaarin kiireisessä aikataulussa. Maailman ja kotipuolen ikävät uutiset pureskellaan oikeastaan vasta nyt... Mutta mennään takaisin aikaan ihanaan - tältä se näytti. Oi Tukholma!




Juhannuspurjehdus Isoon Vasikkasaareen

Auringonpaistetta, ystäviä, hyvää ruokaa, hyppyjä veneen kannelta mereen ja rauhaisa satama... Tälläisestä juhannuksen vietosta haaveilin parisen viikkoa sitten. Kuinka sitten lopulta keskikesän juhla menikään? 
Menomatkan purjehdus kohti Espoon Isoa Vasikkasaarta taittui pienessä vastatuulessa saderintaman alla. Kylmäkin oli ja jännitti että olikohan matka turha, jos vaikkapa vapaita laituripaikkoja ei olisikaan vapaana. Purjehtiessa kohti Vasikkasaarta, näimme Hernesaaren satamassa Royal Caribbeanin Navigator of the Seas aluksen ja vilkuttelin sille. Ollaanhan risteilty kyseiselle laivalla joitakin vuosia sitten Haitille ja Jamaikalle, eli hyvin eri tyyppisessä ilmastossa kuin nyt. Sateen riepottelemana (pojat purjehti ja tytöt otti päikkärit lämpimässä vilttien alla) pääsimme lopulta perille ja venepaikkakin löytyi. Tosin syväystä ei ollut nimeksikään ja vain matalia paikkoja oli vapaana, jossa köli otti hetkittäin pohjaan kiinni. Jäätiin kuitenkin parkkiin, koska ilma alkoi kirkastua ja juhannusaaton päivä alkoi taittua jo myöhään iltapäivään. Tunnelma vierasvenesatamassa vaikutti juuri siltä, mitä uskalsin toivoa. Sopivan rauhalliselta, muttei tylsältä. 




Lentoseikkailu Floridan kärkeen, Key Westiin! (+video)

Floridan eteläkärki, syksyn suurimmat bileet, Halloween viikonloppu ja yksityislentokone. Niin epätodelliselta kun se edelleenkin kuulostaa, noista aineksista oli meidän viikonloppu tehty viime syksynä. Edessä oli seikkailu Key Westiin suomiporukan kanssa!

Olen aikaisemmin ollut pienlentokoneen kyydissä Los Angelesissa kesällä 2013, kun paikalliset ystävämme olivat ostaneet meille lahjaksi 90 minuutin lennon LA:n yllä. Näin lentopelkoisena, vaati aikamoisen tsempin, että nousin tuolloin ylipäätänsä siihen koneeseen. Tosin heti nousun jälkeen, muistin edelliseltä kerralta Pihtiputaalla lentäessäni, että pienlentokoneissa ei juurikaan tunnu että lentäisi. Olo on enemmänkin kuin olisi jonkin elokuvan lavasteissa. Kyyti on rauhallista ja jotenkin enemmän hallittavissa, kuin valtavan jumbojetin kyydissä istuttaessa. Olo oli rohkea ja luottavainen. Silti epätodellinen.




10 + 1 syytä ihastua Naantaliin

Minulle kävi niin. Ihastuin Naantaliin heti ensimmäisellä käynnillä. Uskon että se voi helposti tapahtua monelle muullekin. Tämä länsirannikon entinen hansakaupunki on paikka, jossa ei ihan täysin tunne olevansa edes Suomessa. Niin hyvällä tavalla erilainen ilmapiiri ja yleismaisema kaupungissa on. Ajattelin, että listaan alle omia suosikkejani, mistä syystä paikka valloitti minut.







1. Ihastu vanhan kaupungin rakennuksiin ja vierasvenesatamaan

Idyllinen vierasvenesatama on kaupungin todellinen sydän, joka kätkee ympärilleen lukuisia tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita sekä pieniä putiikkeja.

DYI: Reissupaidasta unisieppari

Olin kaivannut pitkään kotiini suurta unisiepparia, mutta en onnistunut löytämään sopivaa mistään. Enpä silloin vielä tiennyt, että tulen tekemään sellaisen lopulta t-paidastani, jonka sain Thaimaasta maailmanympärimatkamme aikana erään haastattelun päätteeksi. Paita oli muka palkinto, vaikkei rahaa lopulta haluttu sijoittaakaan kyseiseen (huijaus)yritykseen. Unisiepparini muhi päässäni satunnaisesti koko reissun ajan ja viime toukokuussa Los Angelesin Manhattan Beachin sisustuspuodin ikkunasta bongasin viimein täydellisen unisiepparin! Otin kuvan siitä, inspiraatioksi. Tarvikkeet ostin myös LA:n paikallisesta askarteluliikkeestä. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kuvan suuri unisieppari roikkuu nyt satavuotiaan talovanhuksen puuovesta ja en voisi olla enempää tyytyväisempi lopputulokseen.




Kesän ekat purjehdusfiilistelyt + video

Shortsit, hentoinen tuulenvire hiuksissa ja merenpinnalta heijastelevat auringonsäteet, toukokuussa! Jokin tässä yhtälössä ei mätsää, tai niinhän sitä luulisi. Mutta uskottava se on, kun on itse saanut kokea normaalisti keskikesän helteet nyt jo toukokuussa. Kelit ovat hellineet kaikkia auringonpalvojia sekä tietysti myös veneilijöitä. En olisi ikinä uskonut, viime kesän kylmän kesäkuun jälkeen että tälläistä nannaa voisi kokea Suomessa ja tosiaankin ennen kesän alkua. Purjehduskausi on siis korkattu ja vesillä ollaan oltu jo useampaan otteeseen.
Tässäpä siis lajista kiinnostuneille makupaloja meidän kesän ensimmäisestä purjehduksesta Suomenlinnan vierasvenesatamaan. Ei lainkaan hullumpi paikka käydä vaikka keskellä viikkoa illallisella. Ruokakin oli Valimossa erinomaista.



Tarinani matkailijana

Pitkästä aikaa haasteen pariin, jonka tällä kertaa sain Globe Called Home-blogin Jenniltä. Näitä haasteita on kyllä kiva tehdä, koska aiheet vaihtelevat usein ihan randomisti, sekä usein saa sukeltaa muistoihinkin näitä kysymyksiä pohtiessa. Tällä kertaa avataan tarinaani matkailijana. Aloitetaan!



"Experience is what you get when you were expecting
 something else."

    Selfie vuosimallia yhdeksänkymmentä ja jotain! Miia ystävän kanssa reissattiin jo ripari ikäisenä yhdessä ja nyt myös viimeksi kuukausi sitten Adelen keikalle Tukholmaan #FriendsForever






         

    Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle? 
    Tähän en tältä istumalta osaa sanoa absoluuttista totuutta ja koska teen tämän postauksen muistin (ja fiiliksen) varassa, niin en lähde edes kilauttamaan kotiin. Luulen kohteen ollen kuitenkin Ruotsi, koska sellaisia hataria muistikuvia minulla on risteilystä ja autoilusta Ruotsin maalla. Ensimmäistä kertaa olin lentokoneessa ala-asteella, kun lennettiin äidin kanssa Espanjaan.

    Perjantaisen PING Helsingin kuvakooste ja etsintäkuulutus!

    Tulin, näin, koin - voisi todeta tämän vuotisesta PING Helsinki-tapahtumasta. Kirjoitinkin aikaisemmin, että olin matkalla Pohjoismaiden suurimmille sisällöntuotanto business-festivaaleille, ja sitä ne totta vie olivatkin! Långvikin kauniisiin maisemiin oli kokoontunut sisällöntuottajia, niin bloggaajia, tubettajia, kuin instaajiakin. Aamupalaherkkujen jälkeen tajunta laajenikin mittavasti futuristi Gerd Leonhardin (@gleonhard) esityksessä, joka valoitti tulevaisuuden näkemyksiään teknologiasta, tekoälystä ja markkinoinnista. Se, että sisällöntuottajina meillä kaikilla on kyky ja mahdollisuus tuoda tunnetta sisältöihimme, on asia mihin tekoäly ei kykene nyt eikä (lähi)tulevaisuudessa, on tämän futurististen puheen jälkeen (ainoita?) lohdullisia asioita.

    "The Human story matters more than the Data." 
    - Gerd Leonhard
     



    Matkalla Suomen suurimmille (sisältö)festareille!

    Revittelin tuossa otsikossa, sillä kuten varmasti moni tietää, minä se tykkään festareista! Tulevana perjantaina agenda on kuitenkin hieman poikkeava, aikaisemmin käytyihin festareihin verrattuna. Olen matkalla nimittäin Kirkkonummen Långvikin hulppeisiin maisemiin. Uskallan sanoa näin, sillä olen vieraillut paikassa aikaisemminkin. Mutta mistä siis onkaan oikein kyse, varsinkin jos pukukoodiksi on sallittu ehta festivaalipukeutuminen?
    Olen matkalla PING Helsinki -tapahtumaan, joka on Pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin businessfestivaali, joka tuo päiväksi yhteen yritysten viestintä- ja markkinointipäättäjät sekä sosiaalisen median sisällöntuottajat – Suomen eturivin bloggaajat, tubettajat ja instaajat. Että kuinka? No sitäpä juuri. Kun rohkenin hakea, nyt toista kertaa järjestettävään Pingiin tänä vuonna, uskalsin vain toivoa että olisin niiden potentiaalisten ja kiinnostavien sisällöntuottajien joukossa, jotka valitaan mukaan näihin bileisiin. Ja kyllä, näinhän siinä kävi, että minä olen yksi onnekas Content Guru, joka perjantaina suuntaa nokkansa Kirkkonummelle. Enkä malta odottaa! Viimeksi, kun järjestin pikkujoulut edellisille kolleegoilleni Långvikissa, toivoin että voisin palata sinne vielä. Ja nyt voin! Kokonaiseksi päiväksi. Ja vieläpä missä seurassa - täysin gurussa!



    Tämä kuva on ns. "oikeilta" festareilta Las Vegasista.


    Tukholman Kungsträdgårdenin kirsikkapuiden ja Adelen lumoissa

    Otin viikko sitten, päivää ennen virallista vappuaattoa, varaslähdön vapun viettoon ystävieni kanssa, kun pyörähdettiin Tukholmassa 24 tunnin ajan. Aikataulu oli tiukka, lähinnä kukonlaulun aikaan olevien lentojen vuoksi. On todella päällikkö olo olla jo aamu seitsemältä Tukholmassa ja miettiä, kuinka monta tuntia onkaan vielä ennen hotelliin pääsyä. Moooonta. Saatiin kuitenkin vietyä laukut Micro hotellimme respaan jemmaan, ja näin ollen päästiin kevein kantamuksin Tukholman keskustaan pitkälle aamupalalle vaihtamaan kuulumisia ja odottelemaan kauppojen avautumista. Välihuomiona mainittakoon, että kyseistä Micro hotellia en juurikaan suosittele kenellekään. Sijainti toki oli ihan kelpo, mutta edes reilun sadan euron yöhintaan ei tosiaan kuulunut kuin pienen pieni huone, joka oli ilman ikkunaa ja wc-tiloja. Vaikka tämä kaikki oli jo tiedossa, saatiin aika hyvät naurut huoneeseen saapuessamme, haha! No, ajateltiin, että yhden yön nyt nukkuu ihan missä vain. Tai oikeastaan sen reilun viisi tuntia, mitä keikan ja aamulennon väliin nyt jäi.

    Tukholma otti meidät aamun pienen sadekuuron jälkeen vastaan kauniilla auringonpaisteella, mutta hieman kolealla tuulella. Muutamaa vakkarikauppaa lukuunottamana meillä ei sen suurempia suunnitelmia ollutkaan, paitsi vierailla Kungsträdgårdenin puistossa ihailemassa kirsikkapuiden loistoa. Ja aivan ihania ne olivatkin! Voitaisiinko vastaavia istuttaa vaikka Töölönlahdelle tai Espalle..? Kysynpähän vaan.



    Kaikki paitsi purjehdus on turhaa...

    ...tähän on kyllä lisättävä myös matkailu. Kaikki muu onkin turhaa. Onneksi purjehduksessa yhdistyvät molemmat. Siinä missä toiset lähtevät maailmanympäripurjehdukselle, toiset opettelevat vasta ensimmäisiä askeleita tulla purjehtijaksi. Kuluneen talven aikana kävimme ensiksi saaristolaivurikurssin ja nyt viimeisimpinä rannikkolaivurinkurssin, jonka valtakunnallisia koetuloksia odotellaan vielä kuukauden ajan. Tunneilla on kuitenkin istuttu ja jotain yritetty oppiakin. Olikin siis itsestään selvää, kuinka tulevaa kesää ja jäiden sulamista on odotettu. Nyt halutaan hyödyntää oppimaamme ja todellakin nyt ymmärrän paremmin venekuumeilun ja siihen liittyvät asiat - sillä kuten sanottua, kaikki paitsi purjehdus on turhaa...


     

    F-Securen tietoturva-skaban voittaja on ratkennut!

    Kiitos kaikille jotka ottivat osaa "Turvallisesti internetin valtateillä - kotona ja maailmalla" -postauksessa olleeseen arvontaan. Ja kiitos tietysti myös kaikille jotka kommentoivat aiheeseen liittyen. Keskustelu aiheen tiimoilta on aina virkistävää ja tärkeää.

    Lupasin postauksessa arpoa yhdelle onnekkaalle F-Securen lahjoittamana tietoturvaa vuodeksi! Voittaja saa käyttöönsä F-Secure Freedomen (3-laitteelle 1 vuodeksi, arvo 49,90 €) sekä F-Secure SAFEn (3-laitteelle 1 vuodeksi, arvo 59,90 €). Siispä erittäin kattavan paketin tietoturvaa usealle eri laitteille. Osallistuminen päättyi kuluvan viikon keskiviikkona ja nyt onnetar on tehnyt työtään ja arponut voittajan käyttäen random.org:ia. Ja taddadadaa! Onnellinen voittaja on...



    Vauhdikkaasti Itämerellä Grease-musikaalin tahtiin!

    Pyörähdin viime viikolla Tukholmassa tai siis Tukholman risteilyllä, kuten monet varmasti saattoivat huomata mm. snapchatistani tai instagramistani (sannasmag). Meidän risteily lähtikin heti vauhdikkaasti käyntiin, kun ystäväni kanssa siirryttiin, samaan aikaan kun laiva irtautui satamasta, Atlantis Palace yökerhon tiloihin, joka toimii Grease-musikaalin näyttämönä. Siellä meitä odotti Premium-paikoilla kello viisi alkavaan esitykseen tapakset ja piccolo-kuohuviinit. Kippisteltiinkin heti alkajaiseksi arjen kääntymistä juhlaksi ja vóla! risteilylomamme oli alkanut! Hassua, että hetki sitten istuin vielä matkalaukkuni kanssa ratikassa matkalla satamaan, ja näin pian voi päästä aivan toisenlaisiin tunnelmiin - tällä kertaa 50-luvun tunnelmiin, Silja Serenadella ja Symphonylla pyörivän Grease menestysmusikaalin tahdissa!
     

    Merellisiä kuulumisia

    Olen lähdössä merille, taas. Tällä kertaa aluksena toimii Silja Serenade. Lähdetään kaveriporukalla katsomaan Grease-musikaalia, joka on vallannut Tukholman laivat. Katsotaan, josko päästäisiin käymään myös komentosillalla. En ole sellaisella nimittäin koskaan vieraillut.

    Täällä etelässä asuessa saa kyllä elää siinä mielessä etuoikeutetusti, kun satama on niin kovin lähellä. Ratikka vie suoraan satamaan ja yleensä risteilymatkan saa aika edullisesti. Muutenkin maailman mittakaavassa Suomessa risteillään paljon, siis ainakin minun mielestäni. Ollaan oikeastaan aika etuoikeutettuja kaikki, että meillä on kelluvia viihdealuksia moneen lähtöön ja monesta eri satamasta. Kaikkialla ei suinkaan ole näin. Olen nimittäin muutaman Jenkin vienyt ensimmäistä kertaa laivaan, matkatessamme Tukholmaan. Heille risteilyelämä oli ihan uusi kokemus, joka sai ajattelemaan, että eihän kaikkialla tosiaan olekaan näin aktiivista risteilyelämää kuin meillä Itämerellä. Tästä muistuikin mieleeni, kun ensimmäisen kerran risteiltiin Karibialla ja Fort Lauderdalessa ennen alukseen astumista on tehtävä checkin, jossa tiedustellaan, onko henkilö risteillyt koskaan aiemmin ja jos vastaat kyllä, niin sinulta kysytään, että kuinka monta kertaa? Hih, sellaiseen kysymykseen on varmaan monen suomalaisen vaikea vastata oikein tai edes heittää oikeaa kymmenlukua -  ollaanhan me nimittäin aikamoista risteilykansaa.