Pumpkin Patch & Happy Halloween!

Halloween on täällä! Sen olemassa olosta ovat muistuttaneet jo viikkoja lähes kaikkialla olevat koristeet kummituksista ja hämähäkinseiteistä luurankoihin ja hautakiviin. Yksi ihanimmista asioista amerikoissa juuri näin lokakuun aikaan ovatkin nämä lukuisat pumpkin patchit, joista voi ostaa mieluisan kurpitsan kotiin koristeeksi sellaisenaan tai kaiverrettavaksi. Me vierailimme itse asiassa kahdessa eri patchilla. Ensimmäiseksi Santa Monicassa, mutta totesimme sen hieman liian pieneksi, joten siirryimme seuraavaksi julkkiksiakin kuulemma vilisevälle Mr. Bones Pumpkin Patchille Culver Cityyn. Yleensä patcheilla on paljon lapsille suunnattua ohjelmaa, kuten kasvomaalauksia ja pomppulinnoja, mutta kyllä me aikuisetkin saatiin vierailustamme naurut irti - ja kuulen edelleen korvissani kuinka hauskaa meillä olikaan ja miten naurumme raikoi näillä pumpkin patcheilla.

Tämän kurpitsan (ja naurun) täyteisen postauksen myötä toivotankin kaikille ihanaa viikonloppua. Happy Halloween!













 
Oletko muuten koskaan kaivertanut kurpitsaa? Minä en ole. Näillä pumpkin patcheilla olisi sellaisille kursseille myös mahdollista osallistua. Ja itseasiassa täällä Mr. Bones Pumpkin Patchilla tuntui käyneen itse Heidi Klum kurpitsoja kaivertamassa. Amerikassa kun täytyy aina ratsastaa nimillä, jos joku on käyttänyt palveluasi, niin tästäkin löytyi täältä valokuva. Tämä jälkimmäinen käymämme paikka olikin paljon viihtyisämpi ja sieltä löytyi kaipaamamme kurpitsatalokin, jonka ikkunasta saimma otettua kuvia, kuten yhden suosikkiliikkeeni Brandy Melvillen instakuvissakin oli otettu. Halloween on iso juhla täällä, eikä vähiten kaupallisesti.

 
Olisi kiva kuulla miten sinä vietät Halloweenin?
Täällä Floridan päässä meidän Halloween tulee sujumaan huikeissa merkeissä. Suuntamme nimittäin Key Westiin, joka on kuuluisa huimista Halloween-juhlistaan. Lupaan raportoida niistä myöhemmin.


Eng // Happy Halloween and greetings from Mr. Bones Pumpkin Patch (Culver City, Los Angeles). How´s your Halloween?
  

Fort Lauderdale ja ensimmäiset TBEX fiilikset

Fort Lauderdale tuo minulle ensimmäisenä mieleen rauhallisen rantakaupungin ja pysähtyneen hiljaiselon ja eläkeläiset. Kyllä, en vaan voi sille ajatukselle mitään, sillä tiedän täällä asuvan paljon suomalaisiakin ikäihmisiä. Los Angelesin miljoonakaupungin sykkeestä lähdettäessämme, sanoinkin että nyt siirrytään hyvillä mielin ottamaan rennosti - lomalle. 

Lennot Miamiin sujuivat tosi hyvin ja perillä meitä odotti todella trooppinen ja kostea ilma. Tosin aurinko näytti jääneen Kaliforniaan - saatiin nimittäin todistaa tervetulolahjana oikein kunnon sadekuuro vasten shuttlebussin tuulilasia. Floridassa toki näihin aikoihin vallitsee vielä sadekausi, joten sadekuurot ovat ihan normaaleja. Kiireisten LA:ssa vietettyjen päivien jälkeen toki pari pilvisempää päivää toivat mukavasti aikaa levähtää ja vähän aikaa myös toivottuun nettidatailuun. Lisäksi kaikki viimeisin tieto tulevia tbex-messuja varten oli vielä ahmittava tietoisuuteen.

Tyypillinen sää Floridassa on kuitenkin se ainainen auringonpaiste ja tältähän se Fort Lauderdalen Central Beachin aluekin näyttää kirkkaassa auringonvalossa - aika toimivan näköistä kuitenkin, eikö?





Central Beachin alue, jossa majaillaan, oli itselleni entuudestaan tuntematonta aluetta, mutta onneksi reissukaverilleni Ullalle, tämä on tuttua seutua. Olen kerran aikaisemmin käynyt mieheni kanssa Miamista käsin sukeltamassa Pompano Beachillä, joka sijaitsee tästä vain puolisen tuntia pohjoisempaan päin. Miamiin sen sijaan Fort Lauderdalesta on vajaan tunnin ajomatka. Hotsittaisi ihan hirmuisesti päästä vielä Miamissakin käymään tällä reissulla, mutta tässä on kaikenlaisia kivoja suunnitelmia vielä edessä tbex-tapahtuman tiimoilta ja sen jälkeenkin, joten voi olla että Miami saa odottaa.
Central Beachin aluetta, kuten muutoinkin kaupungin rantaviivaa myötäilee käveltävä boardwalk, jonka ympärillä on tyypillisesti ravintoloita ja kauppoja. Ihasteltiin yksi ilta vaaleanpunaiseksi värjäytyvää taivasta yhden mexicolaisen ravintolan terassilla, jättimäisten margaritojen kanssa. Onhan täällä vaan kaunista, ja rauhallista. Ja hurjaa huomata se ero elämän rytmissä, esimerkiksi länsirannikon miljoonakaupunkiin. Aletaan selvästi olla enemmän etelässä.



Letkeän lomatunnelman vastapainoksi, olemme kuitenkin kahmineet tietoa tbex-matkabloggaajakonferenssia varten ja suunnitelleet hieman viikon kulkua. Uber-appikin tuli ladattu ja sitä on tullut käytettyä onnistuneesti jo monta kertaa.

Ensimmäinen tbexin liittyvä tilaisuus oli ennakkotour, joka tuli tehtyä jo tiistai aamuna. Koska lähdin tälle reissulle hieman nopealla aikataululla, niin osa ennakkotoureista oli jo täyteen varattuja. Löysin itselleni kuitenkin mieluisan retken, kajakoinnin ja pienellä jännityksellä sekä mieli korkealla lähdin aamulla matkaan. Ensiksi matkustin uberilla paikalliseen messukeskukseen, josta metsästin oikeaa bussia kohti kajakointia. Kaikki onnistui todella helposti ja tutustuinkin heti aluksi muutamaan kivaan matkabloggaajakollegaan. Tämän tyyppisissä tilaisuuksissa on kyllä helppo tutustua toisiin, sillä ollaan kaikki kuitenkin lähtökohtaisesti samassa veneessä.
Kajakointi itsessään sujui mallikkaasti kahden hengen kajakeissa ja sain seurakseni täällä osittain (ja osittain Havaijilla) asuvan Lisan. Kajakointireittimme kulki upeiden kanaaleiden ja asutusten lomassa ja mentiinpä me muutaman sillan ja junaradankin alitse. Ja kaiken huippuna nähtiin hurjan monta iguanaa ja vielä yksi tosi jättimäinen yksilö. Yritin taltioida jättimäisen iguanan videollekin, mutta paremmin sen näkee kyllä näistä kuvista. Kattokaa - iso!


Kiitos tästä kuvasta kuuluu freelancer matkakirjoittaja Danielle Taylorille






Tässä vielä video meidän hauskasta kajakointiretkestämme Fort Lauderdalen kanaaleilla.




Eng // Greetings from Frot Lauderdale, Florida USA. Reason why I came here is the TBEX. Yesterday I did prebex tour and went to kayaking with other travel bloggers. So much fun!

 

Malibu ja LA:n paras burgeri

Blogiani ja Instagramia (sannasmag) pidempään seuranneet ovat saattaneet huomata kuinka tieni aina Los Angelesissa ollessani vie Pacific Coast Highwayta pitkin mutkitellen Malibuun. Yksi syy tähän reissuun löytyy Malibu Pier -laiturin nokasta. Siellä sijaitsee vaatimattomasti sanottuna kaupungin paras burgeripaikka. En ole toki tämän laajan miljoonakaupungin jokaista burgeria testannut, mutta ne mitä reissuillani olen testannut, niin tämän paikan burgeri kyllä kiilaa hienosti kärkeen. Puhun siis Malibu Farm Pier Cafesta.

Ennen kahvilaan siirtymistä kannattaa nälkää herätellä vaikkapa Malibun rannalla loikoillen ja surffareita katsellen ja mikseipä vaikka itsekin aaltoja kokeillen. Samalla voi myös haaveilla miltä tuntuisi asua joissain rannan omakotitaloista ja kuvitella, miltä tuntuisi joka aamu herätä meren kohinaan parvekkeesi alla. Suurimmalla osalla Malibun rantataloista on yksityisranta talonsa edustalla, mutta tämä kuvissa näkyvä rantakaistale on yleinen ranta. Autonkin saa helposti parkkiin ilmaiseksi kadun varteen, kunhan vähän aikaa etsii ja handlaa taskuparkkeerauksen.

 



 
Malibun laiturin alkupäässä sijaitsee heti Malibu Farmin uusin ravintola, jota en ole vielä testannut. Se vaikuttaa fiinimmältä vaihtoehdolta, joten jatka matkaa laiturin päähän, jossa itse kahvila sijaitsee.





Ja sitten päästäänkin itse burgeriin; sitä on saatavilla liha, kana ja kasvisversiona. Burgeria ei tarjoilla perinteisesti ranskalaisten kanssa, vaan jumalaisen hyvän parsakaali-perunamuusin kera sekä vihersalaatin. Toiveesta aterian saa myös paistetuilla perunoilla, mutta itselleni ainakin se muusi on se juttu. Kannattaa kokeilla! Myös kaikki muutkin annokset, joita keittiöstä asiakkaille kannetaan, näyttävät äärimmäisen herkullisilta. 






Malibu Farm kahvilan rento tunnelma ja kauniit vaaleat sisustusvalinnat saavat sinut viihtymään paikassa pidempäänkin. Ikkunoista kimaltelevat meren aallot, surffarit ja nariseva vanha puulaituri toimivat tunnelman tuojana. Laadukas ruoka kruunaa tietysti kaiken. Tätä paikkaa suosittelen lämmöllä.


Malibu Farm Pier Cafe, 23000 Pacific Coast Hwy, Malibu, CA 90265. Tsekkaa aukiolot ja menu täältä.


Eng // If you ask me - you can get LA´s best burger from Malibu Farm Pier Cafe.


You are never too old...

 
"You are never too old to 
set another goal or 
to dream a new dream."

  




Olisi niin paljon kerrottavaa ja niin vähän aikaa. Siis siitä torstaista lähtien kun lentokoneen pyörät osuivat LAX:in kentälle, Kalifornia on napannut meidät pauloihinsa. Meidän suunnitelmien täyteistä reissuexceliä on yritetty lukea ja toteuttaa parhaamme mukaan. Ollaan tehty jo lyhyessä aikaa jo vaikka ja mitä. Aloitetaan nyt vaikka sillä että lauantaina käytiin Hollywood Bowlilla Florence and The Machinen keikalla ja että sunnuntaina vietettiin koko päivä Castaic Lakella motoristien hyväntekeväisyys-festareilla katsomassa Foo Fightersia! Mutta tämä tilaisuus ansaitsee ihan oman postauksensa, sillä eihän Dave nyt joka päivä mainitse Suomea lavalla, iiiihhihihh.

Otettiin eilen illalla varaslähtö mun tämän päiväisiin synttäreihin, vähän kuin varkain. Mentiin piknikille tähän meidän Venice Beachille ja reissukumppanini Ulla laulaa lurautti jo onnitteluvärssynkin cupcakesin kera. Auringonlasku itsessään toimi jo upeana näyttämönä. Ja en voinutkaan vastustaa hyppykuvan ottoa. Vaikkakin olen kärsinyt pitkittyneestä yskästä jo viikkokausia. Välillä olo heikkeneekin yskän vuoksi ja viikonloppuna tuntuikin hetken, että jopa kuume olisi nousemassa, mutta toivottavasti tää kaikki on nyt vain jetlagin ja väsymyksen ja onnen sekoitusta. Ainakin onnellisuuden allekirjoitan.

 

Näissä maisemissa me aloitetaan tämä uusi päivä täällä Kaliforniassa. Tänään saan tai joudun taas kääntämään uuden ikävuoden elämässäni. Olen kyllä aika onnen likka että saan tehdä sen näissä puitteissa ja erittäin hyvässä seurassa.
Aurinkoa ja palmuterkkuja kaikille teille sinne Suomeen! Palaan taas linjoille jahka aikaa enemmän liikenee. Siihen saakka kannattaa virittää muut somelinjat hyppysiin:

Facebook I Instagram I Twitter I Snapchat 'sannasmag'



Eng //  It´s my birthday today. Greetings from Venice Beach!

Pakkailua, reissusuunnitelmia ja TBEX-matkabloggaajakonferenssi

Uskokaa tai älkää, sanon sen suoraan, sen enempiä kiertelemättä - mä lennän huomenna takaisin sielunmaisemiini, Kalifornian auringon alle, Los Angelesiin! On tässä kieltämättä itselläkin hieman vaikea uskoa asiaa ja nipistelenkin aika ajoin itseäni ja hypin sisäisesti taivaisiin saakka onnesta. Mutta kuten elämä on opettanut, asioilla on tapana järjestyä ja jos oikein uskoo asioihin, niin aina löytyy jollain tapaa keino toteuttaa unelmansa.

Eeppisestä reissusta tulee olemaan siis kyse. Se, että olen aikoinaan tavannut Amerikan-sielunsiskoni, on ajanut meidät siihen tilanteeseen, että päästään nyt sinne melkein kaikki yhdessä samaan aikaan. En vain voinut jättää tätä tilaisuutta käyttämättä, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Lennän siis huomenna 50 State Puzzle-blogin Ullan kanssa samaa matkaa Los Angelesiin. Perillä odotteleekin meitä jo ihana Maria, jonka kanssa vietettiin paljon aikaa viime syksynä ja nyt keväällä LA:ssa. 

Reissu tulee olemaan minulle kaikin puolin erilainen ja opettava. Los Angelesin jälkeen lähdetäänkin verkostoitumaan toden teolla Floridaan, jossa pidetään TBEX-matkabloggaajakonferenssi lokakuun lopulla.


Huomenna olen takaisin Los Angelesissa ja tuolla samaisella Venice Beachillä ja en epäile yhtään etteikö hymy olisi yhtä leveänä, kuin tässä kuvassa syyskuussa.


Veikkaan että tämän tyyppisiä onnenhyppyjä tulee tehtyä useita Cali-siskojen kanssa. Tämä kuva on meidän viime reissusta ja hauskasta surffipäivästä, jolloin aallot tosin voitti meikäläisen 100-0.


Mutta ei tässä vielä kaikki. Väänsin kättä itseni kanssa pitkään reissuun lähdöstä, ihan jo siitä syystä, koska joudun paluumatkalla lentämään yksin. Siis lentopelkoisena yksin, ilman miestäni. Pelko, oli siis yksi suurimmista esteistä tälle lähdölle, tai meinasi olla. Nyt joudun paluumatkalla kuitenkin kohtaamaan pelkoni ja yritän koko ajan skarpata sen asian suhteen. Menolennollakaan minulla ei ole tuttua ihmistä vieressä, mutta saan siitä mielenrauhaa, että Ulla lentää kuitenkin samassa koneessa kanssani. 
Sain hyvänä argumenttina tähän ajatuksen, että ajattelepa jos tulevaisuudessa joudun vaikka työni puolesta lentämään paljon. Se on totta. On aika rohkaistua tämänkin asian suhteen. Lupaan raportoida miten asian kanssa sitten aikoinaan kävi. Toivottakaa kuitenkin onnea!




Matkustan siis ilman maailman parasta matkakumppaniani, miestäni ja joudun olemaan erossa hänestä yli kaksi viikkoa. Se on pisin aika mitä koskaan kahdeksaantoistavuoteen ollaan oltu erossa toisistamme. En tiedä miten siihen voi ikinä tottua, mutta nyt otamme riskin kokeilla. Toki tiedän, että reissukumppanini Ulla kärsii samasta ikävästä. Ollaan tästäkin puhuttu Ullan kanssa ja päätetty vaan selvitä. Luulen että Amerikka pitää meistä kuitenkin hyvää huolta. Iltaisin varmasti ikävä hiipii vasta luokse. Onneksi on kaikki teknologia, jonka avulla voi vaivattomasti olla yhteyksissä kotiin rakkaaseen.


En ehkä kestä sitäkään, että ollaan menossa Foo Fightersin keikalle. Peace!


Tekemistä ollaan kehitylty jo hirmuisesti joka päivälle. Toivon tietysti tapaavani paikallisia LA-ystäviä, haikkaavani paljon ja eihän sitä tiedä uskaltaisiko sitä taas surffilaudan pyörteisiin.
Yksi asia on kuitenkin varma - me ollaan menossa Foo Fightersin keikalle! Tämä konsertti vaikutti myös aika isolta osin lähtööni, sillä Foo Fighters ja Dave! Ei ole ensimmäinen kerta, kun reissaan tuon bändin keikkojen perässä. Saakin nähdä millainen seikkailu meille oikein syntyykään tuona keikkapäivänä, koska se pidetään kauempana LA:sta ja tapahtuma on nimeltään Love Ride motoristitapahtuma. Haha. Kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, jonka maskottina on viime vuosina ollut itse Jay Leno. Tästä combosta tulleen hyvin hauska keikkapäivä. Lupaan raportoida tästäkin, että miten meidän kävi.



Synttäritkin osuu reissun ajankohtaan ja tiedän olevani oikea onnentyttö, koska saan viettää jo toista kertaa juhliani peräkkäin rakkaassa LA:ssa. Floridan suuntaan siirryttäessä koetaan vielä Halloween-juhlatkin, jotka viime vuotisen perusteella ovat kyllä huikeita Amerikoissa. Ja sitten on vielä tosiaan itse TBEX-konferenssi! Sitä odotan suurella innolla ja sen tuomia muita mahdollisuuksia ja uusia tuttavuuksia. Kuulostaako tämä kaikki teistäkin ihan älyttömältä? Niin minunkin mielestä. Mutta ei auta kuin hypätä menoon mukaan ja pysytellä kyydissä. Pakkailut on aikalailla loppusuoralla ja aamulla odottaakin aikainen herätys ja nokka kohti Helsinki-Vantaata. Itku tulee varmasti kentällä, kun morjenstan elämäni rakkauden, mutta sanokaa että selviän. Kyllä, minä selviän. Me selvitään.



Eng // Believe it or not but I'm off to LA tomorrow morning. Also I´m very excited to go to TBEX Florida end of this month.

Joshua Tree - erämaan lumoissa

Reilun kahden tunnin ajomatkan päässä Los Angelesista itään ja vajaan tunnin matkan päässä Palm Springsistä sijaitseva Joshua Tree oli karuudestaan huolimatta viehättävä paikka. Ja vaikka maasto ympärillä saattaakin näyttää lähes kauttaaltaan kuolleelta, niin Mojaven autiomaassa sijaitsevalla Joshua Tree National Parkissa löytyy kuitenkin elämää. Puiston kuuluisat nimikkopuut, Joshua Treet, ovat kaiketi oikeasti jukkapalmun sukulaisia ja kätkevät ympärilleen erilaisia pieneläimiä oravista ja jäniksistä ja aavikkorotista aina lintuihin. Lisäksi kivet ja kalliot houkuttelevat mm. kalkkarokäärmeitä ja liskoja. Me emme vierailullamme nähneet ainuttakaan eläintä, lintuja lukuunottamatta, joten en laskiessani päätä lepäämään kohti lämmintä kiveä, osannut edes pelätä asiaa.

Joshua Treen kansallispuistoon oli vaivattoman helppo löytää ja Visitor Centeristä saimme nopeasti vinkkejä ja kartan avuksi, kuinka puisto kannattaisi kiertää siinä ajassa, joka meillä oli käytettävissä. Olimme palaamassa vielä samana päivänä Los Angelesiin, joten meillä oli puistoon käytettävänä noin pari-kolme tuntia aikaa. Ja siinä ajassa on todellakin mahdollista nähdä puisto lähes kokonaan, sillä puisto näin amerikkalaisittain ajetaan autolla läpi. On toki itsestä kiinni, kuinka nopeasti puiston haluaa suorittaa. Vastaavasti täällä voisi viettää useita päiviä. 15 taalan kertamaksulla voit viettää viikon verran aikaa puistossa.






Selkeä asfaltoitu ajotie vie loopin muotoisen osuuden ympäri puiston. Halusimme jalkautua useammassa kohtaa ottamaan valokuvia, ja se onnistuukin helposti lukuisten parkkipaikkojen avulla. Parkkipaikkojen ympäriltä löytyy myös lähes aina piknik-pöytiä ja käymälöitä. Paikan siisteys kiinnittää erityishuomiota ja se että mukavuuteen on selkeästi panostettu. Tykästyttiin heti paikkaan.







Jalkaudumme lyhyelle trailille, tässä vaiheessa jo paahtavan iltapäiväauringon alle ja alussa ajattelin, että lenkki tehtäisiin ääriolosuhteissa, mutta osuus olikin helppokulkuista polkua keskellä aavikkoa. Välistä horisontin halkaisi korkeat kalliokiipeilyyn nykyisin valjastetut kiven murikat ja niitä siellä olikin useita. Paikka on todella suosittu nimenomaan kalliokiipeilijöiden keskuudessa ja muistankin keväällä katsoneeni REI:stä (paikallinen Partioaitta) kokonaista kirjaa, jossa oli lähes jokainen Joshua Treen kivi ja kallio merkattuna tähän lajiin sopivaksi.
Trailimme, Hidden Valley, oli vain 1,6 kilometriä pitkä, mutta suosittelen silti ottamaan vesipullon mukaan. Usein kun matka helposti venähtää kuvatessa. Lisäksi itselläni toimii lippis aina hyvänä suojana auringonpistoksen varalta.





Nopea vierailumme Joshua Treessä teki meihin suuren vaikutuksen. Tuumittiin yhteen ääneen, että upea Kalifornia sai jälleen yhden pisteen lisää. Kalifornia on kyllä uskomaton osavaltio. Sieltä löytyvät niin meri, vuoret kuin autiomaakin. Unohtamatta rentoa elämäntyyliä.

Kun katselimme pysähdyspaikalla erästä telttailevaa kaveriporukkaa, ajattelimme että tänne on joskus päästävä itsekin telttailemaan. Voin vain kuvitella ne tuhannet ja aina tuhannet tähdet, joita erämaassa pääsee omin silmin todistamaan.



Joshua Tree jätti lämpimän muiston sydämeen ja syyn palata sinne uudestaan auringonlaskun aikaan.


Eng // Joshua Tree National Park in California was a surprisingly nice place to visit. I definitely wanna go back there some day camping.