Kuuma kesä ja festarit Belgiassa

Belgia ei petä koskaan, todettiin se jälleen eilen lentokentällä. Rock Werchterin festivaaleilla saatiin nimittäin jälleen nauttia aivan huimista helteistä ja yölläkin tarkeni hyvin flipflopeissa tallustella leirintään ja teltoille. Belgia toimii siis ihan etelänmatkana sekä huisin hauskana festarielämyksenä. 
Laskettiin että tämä oli kaikkiaan jo viides kerta näillä festivaaleilla ja joka kerta hyvien muistojen lisäksi sieltä on saanut palata kotiin rusketusrajojen ja palaneen nenänpään kanssa. 

Belgian pienessä Werchterin kylässä (Brysselin vieressä) pidettävät festivaalit keräävät joka päivä lähes 100 000 ihmistä peltoaukealleen. Määrä kuulostaa aika hurjalle, mutta jännä juttu on se, että kaikki vaan toimii. Sisäänpääsyporttien edessä ensimmäisenä päivänä on odottava tunnelma, kaikki haluavat sisälle kirmaamaan, mutta jonotus kestää aina ekana päivänä hieman pidempään, koska jokaiselle asennetaan festariranneke ranteeseensa. Ranneke skannataan jokaisen sisäänkäynnin yhteydessä portilla ja saapa siihen aktivoitua vaikka oman facebook-tilinsäkin, jota voi sitten loggailla eri paikoissa alueella. Muutenkin festareilla on pari erilaista käytäntöä, mitä täällä Suomessa. Esimerkiksi perinteisellä rahalla ei tuolla ostella mitään, paitsi kuponkilappusia, jotka toimivat festivaaleilla rahana. Ruuat ja juomat ovat kojuilla hinnoiteltu lappuina, esim vesi, limut ja kalja maksaa 1 kupongin, kun taas ruuat kustantavat 2-6 kuponkia. Yhden kupongin arvo on 2,5 euroa.






Festival money - tässä alimmassa kuvassa tuulettelen rahakuponkieni kanssa. Kuponkeja saa tilattua netistä etukäteen lipun oston yhteydessä hieman huokeampaan hintaan, tai voit ostaa kuponkeja paikan päältä käteisellä tai luottokortilla. Aika kätevää mielestäni. Näin kojuille ei muodostu liian tuskaisia jonoja, sillä vaihtorahaa ei tarvitse käsitellä.

Tänä vuonna saavuimme Brysseliin jo keskiviikkona. Päivää ennen festivaalien alkamista, mutta päivänä jolloin leirintäalue aukeaa. Meitä oli kaikkiaan seitsemän kaverusta reissussa ja jokainen saapui vähän eri aikaan ja eri päivinä. Meidän ryhmämme saapui ensimmäisenä maahan ja itse leirintäalueelle ja saatiinkin ihmetellä lähes tyhjää leirintäaluetta ja vapaasti valita paikkamme leirinnästä. Sen verran tiesimme ennakoida, että kasasimme kaikkien myöhemmin tulevien kavereiden teltat myös valmiiksi, jotta saatiin vierekkäiset paikat.
Ja ei aikaakaan, kun järkyttävän suuren kokoinen peltoaukea olikin jo telttoja täynnä, aivan vieri vieressä. Koska osa porukasta oli vielä saapumatta ja itse bänditkin alkoivat vasta seuraavana päivänä, olimme varanneet majoituksen Brysselin keskustasta. Lisää kaupungin suklaapuodeista ja nähtävyyksistä myöhemmin omassa postauksessa.

Teltat ja osan tavaroistamme uskalsimme jättää ihan turvallisin mielin yöksi, sillä meillä on vuosia ollut käytössä pienet lukot telttoihin, estänevät jotain tai sitten kukaan tuolla ei vain ole kiinnostunut toisten teltoista/tavaroista. So far on ollut ihan so good. Selkään tällekin reissulle lähti hyväksi todettu Tortuga Backpack, joka oli helppo kantaa mukana kaupunkiin ja takaisin leirintään seuraavana päivänä.




Kuten tuossa aluksi jo mainitsin, Belgiassa oli kesä. Muunlaista festivaalisäätä ei toivoisikaan neljän päivän 24/7 ulkona ololleen. Olemme jutelleet pariin otteeseen muutaman kyläläisen kanssa asiasta ja he sanoivat, että kylässä on aina festivaalien aikaan todella hyvä sää. Totta tai ei, mutta sellainenkin leganda liitelee ilmassa, että festivaalimoguli olisi niin taaloissaan, että voisi koneilla tuhota sadepilviä(!). No, toisen päivän aamu alkoi pilvisenä ja näytti että sateen mahdollisuus on todennäköinen. Hetken kuluttua näimme muiden lentokoneiden seassa lentävän myös kolme vanhaa pommikonetta ylitsemme ja toisen kerran sivutse. Legendaa edelleen? Mene ja tiedä, mutta kelit pysyivät koko pitkän viikonlopun kirkkaina. Vain ja ainoastaan yhtenä iltana, Pharrel Williamsin keikan aikana satoi yhden biisin ajan.


Viihtyvyys festareilla on taattu rennoilla nurmialueilla ja tänä vuonna uudella olleella North West Walls -konttialueella. Nälkää ei myöskään tuolla tarvitse nähdä. Herkkuja löytyy tosiaan smoothieista, pizzoihin ja tietysti kun Belgiassa ollaan niin ranskalaisiin majoneesilla. Myös kasvissyöjät oli huomioitu ja söimmepä tuolla erittäin herkullisen vegaaniburgerinkin. Ja mulla varsinkin meni näiden lisäksi vielä aika monta Ben & Jerry´s jäätelöä. Koska kesä.



Erikoista festarialueella on se, että lentokoneita laskeutuu lähes pään päältä melkein minuutin välein. Sama juttu toistuu leirintäalueella läpi yön, johon kyllä tottuu mielestäni ihan hyvin. Näyttävän näköistä mielestäni jokainen kerta kun A380:n tai vastaava lentelee ylitse.


Neljä festivaalipäivää soljuu aika nopeasti bändejä katsoessa. Tämän kertainen kattaus oli vähän vaisumpi kun aikaisempina vuosina ja varsinkin kun oma suosikkini Foo Fighters perui viime hetkellä, niin Faith No More oli aika laiha korvike siihen. Huikeimmiksi esiintyjiksi nousi jo toistamiseen nähty suosikkini Florence + the Machine, Pharrel Williams, Hozier sekä viimeinkin nähty Damien Rice. Ja ai niin, viimeisen illan kruunasi aika upeasti Muse sekä Die Antwoord.



Kyllä festivaalit ja ystävät ja siihen vielä aurinko on aika killeri yhdistelmä!

Yhtä juttua en vaan tajua. Miksi ihmiset roskaa? Harmillisin näky toteutuu aina viimeisenä aamuna, kun aivan liian moni jättää tavaransa purkamatta ja kotiin viemättä. Kymmenittäin, ellei sadoittain telttoja jäi kentille huojumaan tuulessa ja odottamaan kuormalavalle kärräämistä. Tämä on mielestäni hirveä epäkohta ja savu melkein nousee päästä tälläisestä käytöksestä. Varsinkin, kun kaikki ollaan varmasti kuultu mm. Madventures poikien telttakeräyksestä Nepaliin. Miksi näitä ei hyödynnetä jollain tapaa? Toki jokaisella yksilöllä on vastuu hoitaa tavaransa ja roskansa pois. Kävin itseasiassa viimeisenä aamuna kysymässä työntekijöiltä, että mitä kaikille hylätyille teltoille käy. Ja he totesivat että kaikki päätyvät roskalavalle. Kerroin Suomen telttakeräyksestä, mutta he epäilivät että teltat eivät olisi hygieenisiä toimitettavaksi Nepaliin. Jaa-a. Jotenkin epäilen. Toivon kuitenkin että tulevassa Ruisrockissa ei tälläistä näkyä näy maanantai aamuna.

Itse festivaalialueella toimii kierrätysporkkana kätevästi ja siellä saikin jokaisesta kerätystä 20:sta tuopista tai limupullosta yhden kupongin palkkioksi itselleen (arvo 2,5 euroa), jolla voi ostaa sitten juomaa (limua, vettä tai kaljaa). Aika moni meistäkin keräsi kasan kuponkeja, helppoa rahaa (juomaa) kun oli. Periaatteesta kun ei tee mieli maksaa vedestä, ja juomakelpoista ei siellä ollut tarjolla hanoista.

 
Viihdytkö sinä festivaaleilla ja onko Rock Werchter tuttu paikka?

(Rock Werchteriin pääsee parhaiten lentämällä Brysseliin, jonka kentältä on suora junayhteys Leuvenin kaupunkiin (kesto 13 min), josta taas rockkibussit kuljettavat veloituksetta festarikansaa leirintä-/festarialueelle. Junamatkankin tarjoaa festareiden kanssa yhteistyössä toimiva paikallinen rautatie, kunhan vain käy liput netistä tulostamassa itselleen. Lisätietoa festareista löydät rockwerchter.be/en).

Eng // Festival life in Rock Werchter, Belgium.

Festival time!

Hiphey, ette arvaa! Täällä minä istun koneella ja pakkailutkin sain vasta hetki sitten tehtyä. Lento lähtee reilun kuuden tunnin kuluttua ja nukkuakin voisi jossain välissä... Normaalia? Aika pitkälti.

Huomenna kutsuu siis Belgia ja kesän odotetuin festivaali Rock Werchter! Meitä on kaikkiaan seitsemän kaverusta lähdössä matkaan, joten varmasti aika eeppinen reissu tiedossa. Harmi vaan että oma suosikkibändini Foo Fighters perui tulonsa, koska nokkamies Dave rikkoi jalkansa pari viikkoa sitten Ruotsissa, hiiiiitto! Onneksi pientä lohtua tilanteeseen tuo aina (ja ikuisesti) viime marraskuinen ilta Hollywoodissa ja Roxy ravintolan luona, jolloin tapasin siellä kaikki bändin tyypit. Nyt täällä kotona lepää hyllyn päällä FF:n levy, kaikkien nimmareilla omistettuna minulle. Priceless... Lohtua tilanteeseen tuo myös toki aika helmi kattaus muutenkin bändien osalta, että eiköhän siellä ihan viihdytä.


Luvassa siis pienimuotoista sometaukoa. Mutta ilmeisesti pureskeltavaa löytyy tuosta edellisestä budjetti-postauksesta, koska se on ainakin jo nyt saanut hurjan määrän klikkauksia. Kysykää ihmeessä sen pohjalta, jos en osannut kaikkea siihen avata. Palaan asiaan viimeistään festaritomun laannuttua alkuviikosta. Se on nyt moro ja unten maille hetkeksi.


Eng // Getting ready to the Rock Werchter festival (in Belgium).

Let´s talk about the Money. Mitä maksaa matka maailmanympäri?

Takana on nyt reilut 9 kuukautta reissuamista maapallon ympäri, tarkalleen 280 vuorokautta. 12 eri maata, kymmeniä eri kaupunkeja, 53 eri majoituspaikkaa, 17 lentoa, useita bussi-, lautta- ja junamatkoja, sekä tietysti myös riksa, tuktuk ja taksikyytejä. Vapautta mennä minne haluaa ja nauttia smoothie jos toinenkin. Herkutella joka päivä aamiaiset, lounaat ja illalliset, missä milloinkin. Välillä ruokia tuli toki itsekin tehtyä, mutta useinmiten ne nautittiin ravintoloissa tai joissain hökkelimajoissa tai vaikkapa omassa campervanissa. Missä nyt milloinkin satuttiin olemaan. Monia on kiinnostanut suosikkikohteemme lisäksi myös se, että mitä ihmettä tämä kaikki tuli sitten maksamaan?

Aihe kiinnostaa monia, sillä tiedän itsekin googlanneeni kaikki mahdolliset kaaviot ja laskelmat mitä vaan sattui löytymään aihepiirin ympäriltä ennen reissua. Toivon siis että tästä on jotain apuja teille, ketkä suunnittelette tai haaveilette vastaavasta irtiotosta.
Haluan kuitenkin heti alkuun mainita, että näissä meidän kaavioissa ei aivan jokaista penniä ole ynnätty paperille ylös. Eli tämä on vain suuntaa antava.
Meillä oli toki tietty budjetti (lue säästöt) reissulle ja sen puitteissa suunnittelimme matkaa ja pidinkin kirjaa säännöllisen epäsäännöllisesti Google Driven Excelissä lähinnä lennoista, hotelleista ja muista isommista kuluista kuten bussimatkoista ja autojenvuokrauksista. Mutta näissä laskelmissa ei ole erikseen huomioitu jokaista smoothieta, jätskiä, suklaapatukkaa tai bisseä, pääsylippuja, bensoja, riksakyytejä tai muita päivittäisiä "pikkumenoja", joita reissulla tuli tehtyä tai nautittua. Ja pikkumenoilla en nyt kyllä oikeastaan tarkoita bensoja, sillä tokihan monen viikon roadtripillä ne vievät jo ison siivun kassasta.
Lähdettiin reissuun sillä ajatuksella että eletään täysillä, niin vain kun suuntaa antavan budjetin ehdoilla pystytään elämään. Eikä missään nimessä haluttu lähteä majoittumaan mihinkään ala-arvoisiin hostelleihin tai majoituskohteisiin joihin en menisi muutoinkaan. Halusin tästä ikimuistoisen reissun ja painaa pääni kuitenkin aina hyvillä mielin tyynyyn. Majoituksesta en siis muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta halunnut nuukailla, mutta huomasin muuten kyllä käyttäytyväni erilailla kuin normaalilla parin viikon lomalla. Esimerkiksi näin jälkikäteen tietysti harmittaa, että pitikö jättää välistä ne pari kertaa ja säästää thaihieronnassa muutama euro, kun se täällä Suomessa kuitenkin maksaa maltaita. Tai että miksi en tilannut päivän kolmatta mangosmoothieta, kun ne Filippiineillä olivat maailman parhaita. Mani- ja pedikyyritkin tein koko reissun ajan itse, koska säästin. Tämä lista jatkuisi loputtomiin. Mutta ilmeisesti noilla kaikilla pikkusäästöilläkin oli merkityksensä, koska porskutettiin maaliin saakka ihan kunnialla ja tosiaan paluulippuunkin löytyi vielä matkakassasta rahat. 


Matkareittimme meni lopulta seuraavasti:
USA - Kanada - USA - Suomi - Hong Kong - Filippiinit - Vietnam - Kambodza - Thaimaa - Malesia - Singapore - Australia - Uusi-Seelanti - Australia - Fidzi - USA - Kanada - USA
(Tarkemman kohdelistauksen näet välilehdeltä "Maailmanympäri".)
 
Syyskuussa 2014 Suomesta lähdettäessä meillä oli tosiaan vain muutama lento etukäteen ostettuna. Eli ostimme lentoja reissun päältä, matkareitin selkiydyttyä. Välillä ostimme lennot edellisenäkin päivänä (varsinkin Aasiassa tämä onnistuu, vaikkei lippujen hinnat mitkään edulliset näin ostettuna olekaan), mutta yleensä tiesimme reitistä ainakin pari viikkoa - kuukautta etukäteen. Paluuliput Suomeen ostimme pari kuukautta ennen paluuta, Fidzillä ollessamme.

Mitä lennot ja muut kuljetukset sekä hotellit sitten maksoivat?
Matkakustannukset reilun yhdeksän kuukauden reissulta olivat osaltamme yhteensä noin  23 700 euroa / 2 aikuista. 

Tässä siis kiinteät, "pakolliset" kustannukset. Ja kuten kaaviosta käy ilmi, niin majoituskustannukset syövät suurimman osan matkabudjetista. Vaikka saimmekin yöpyä kaikkiaan reissun 280:sta vuorokaudesta yli 60 vuorokautta ystäviemme tai sukulaistemme luona veloituksetta. Siltikin, majoitukset haukkasivat leijonan osan. Toki näissä kustannuksissa olisi varmasti voinut nipistää halutessaan, mutta kuten aikaisemmin jo kerroin, en lähtenyt sillä ajatuksella reissuun. Meidän majoitukset vaihtelivat keskitason hotelleista muutamaan uuteen kokemukseen hostellien kahden hengen huoneista. Mutta pääsääntöisesti yövyimme hotelleissa. Uudessa-Seelannissa nukuimme matkailu-autossamme, joka oli älyttömän siistiä!



Pientä osviittaa rahankulutuksesta maittain antaa toki tämä alla oleva kaavio, johon parhaani mukaan yritin pitää yllä kussakin maassamme vaihtamia valuuttoja (tai kortilla nostettuja rahoja). Mutta siltikään tämä ei anna täysin realistista kuvaa elinkustannuksista, sillä käytimme myös paljon luottokorttia päivittäisissä ostoksissamme, siltä osin kun se oli mahdollista. Toki Aasiassa (Filippiinit, Vietnam, Kambodza, Thaimaa) korttia tuli käytettyä hyvin hyvin vähän. Joten niiden maiden osalta tämä kaavio onkin suhteellisen realistinen. Muita kustannuksia olivat extempore skootterivuokrat, sukellukset, retket, sisäänpääsyliput, nettiliittymät sun muut, joita ei ole eritelty mihinkään kustannuksiin.



Vietimme syksyllä useita kuukausia Amerikoissa ja keväälläkin reilun kuukauden verran ja toki on sanomattakin selvää, että sama aika Aasiassa olisi ollut paljon edukkaampaa elämistä. Tosin, Jenkeissä olimme onnekkaita ja saimme muutamissa paikoissa yöpyä ystäviemme luona, ja sekä syksyllä että keväällä saimme paikallisilta ihanilta ystäviltämme auton ilmaiseksi käyttöömme koko ajaksi. Siis voitteko uskoa! Tämä oli siis suuri säästö meidän reissukassaan, mutta toki kumpanakin kertana annoimme heille kiitokseksi lahjakortin, jotka on laskettu ikäänkuin autonvuokrauskuluiksi näissä laskelmissa.

Yhteenvetoa ja mitä muita kuluja tulee huomioida?
- Lentoliput  8 608,-
- Majoitukset 12 433,-
- Bussi, juna, lautta, autonvuokrat 2 655,-
- Valuutanvaihdot n. 4.900,- (Tämä on suuntaa antava luku. Lisäksi teimme korttiostoksia, joista emme pitäneet kirjaa)
- Vakuutukset (meillä on ympärivuotinen matkavakuutus, joka tosin on voimassa vain 3 kk:tta kestävillä reissuilla. Jatkoimme vakuutustamme 50 euroa/kk/hlö jatkosopimuksella)
- Rokotukset (otimme kasan rokotuksia ennen reissua. Toisella ne menivät työnantajan piikkiin ja toisella ei. Näihin saa helposti menemään useamman satasen.)
- Hyvä rinkka noin 200,-/kpl (meidän valinta oli reissata käsimatkatavaroilla ja Tortuga Backpack laukulla, jonka ostimme aikaisemmin Jenkeistä)


Miten eri valuuttojen kanssa maailmalla?
Meillä ei ollut ennen lähtöämme kuin jenkkitaaloja valmiiksi vaihdettuna ja lisäksi euroja vajaalla tonnilla mukana. Pohjois-Amerikassa onnistuu lähes kaikkialla maksaa korteilla ja luottokortteja onkin itseasiassa hyvä näin pitkällä reissulla olla mukana parikin, ikäänkuin backupina. Meillä kummallakin oli nimittäin koko reissun ajan ongelmia korttiemme kanssa ja lopulta niin, että kummankin korttitiedot varastettiin, eri aikaan kylläkin (joltain nettisivulta ja kortit lopulta kuoletettiin). Oli siis onni että meiltä löytyi kaikkiaan neljä toimivaa luottokorttia alunperin. Pankit eivät saa kyllä kiitosta meiltä näiden asioiden hoidosta, vaan kaikki piti itse kyllä osata hoitaa ja plänätä tien päältä, jotta saatiin varauksia tehtyä ja murua rinnan alle.
Aasiassa vaihdoimme joko euroja paikalliseen valuuttaan tai nostimme aina lentokentille saavuttaessa käteistä. Kannattaa muuten aina selvitellä rahannostopaikkoja, koska esimerkiksi Filippiineillä ei kaikista kylistä (kuten Port Barton) löydy automaatteja. Lähin sellainen saattaa hyvinkin olla vaikka neljän tunnin ajomatkan päässä.
Aasian jälkeen sitten taas Australiassa ja Uudessa-Seelannissa elettiin pitkälti kortin varassa, mutta toki sielläkin nostettiin käteistä pikkuostoja ja tippejä varten. Ja muutenkin, on aina nastaa saada kätösiinsä uuden maan valuuttaa. Pieni veloitushan jokaisesta nostosta aina menee, mutta koimme sen järkevämmäksi vakuudeksi, kuin kantaa kuukausi tolkulla eri maiden valuuttoja mukanamme.


Mistä sitten sukanvarteen ja unelmia toteuttamaan?
Tämä onkin sitten se tuhannen taalan kysymys. Jos se olisi aivan yksiselittäistä, niin varmaan kaikki pystyisivät siihen. Joten tähän kohtaan minulla ei valitettavasti ole olemassa mitään pomminvarmaa kaavaa. Ainoastaan se vahva usko siihen, että jos jotain oikein tahtoo, siihen löytää kyllä keinot.
Omalta kohdaltamme reissun mahdollisti säästäminen. Parin vuoden määrätietoinen säästäminen. Lisäksi laitoimme asuntolainan ns. jäihin, eli maksoimme vain korkoa. Teimme sen jo hyvissä ajoin ennen reissua, jolloin säästäminenkin onnistui entistä helpommin. Laitoimme heti jokaisesta tilistä x-summan yhteiselle reissukassatilillemme.
Päätä, ettet osta mitään. Tämä onnistui yllättävän helposti. Kaavakin tämän onnistumiseen on yksinkertaisen helppo - älä mene vaatekauppoihin, kierrä keskusta ja houkutukset kaukaa. Sen sijaan tunnustan, että ruokakaupoista tuli minulle ikäänkuin lohduke shoppailla. Herkkuja löytyikin kotoota usein. Enkä muutenkaan ole koskaan oikein osannut ruuassa pihistää.
Herkuttelusta päästäänkin seuraavan säästökohteeseen: Älä syö ulkona, ainakaan niin usein. Pyydä vaikka kaverit kotiin brunssille. Ja muista ottaa eväät töihin. Niin kivoja kun lounastunnit ovatkin, eväissä säästää pitkän pennin.
Tyhjennä kaapit ja varaa kirppispöytä. Todennäköisesti joudut kuitenkin tyhjentämään kotiasi, niin miksi et samalla valkkaisi pienen bisneksen toivossa samalla tavaroita myyntiin. Nykyisin on Siivouspäiviä ja muita kirppistempauksia, joissa liikkuu hyvät tuotteet. Parisataakin auttaa Aasiassa reissukassassa kummasti.
Ja sitten, todennäköisesti joudut tottuneena reissaajana hetken aikaa himmaamaan ennen pääsyä seuraavalle reissulle. Itselleni teki viime kevään korvilla tosi tiukkaa, kun muut lähtivät pääsiäisreissuille sun muille ja oma passini lepäsi laatikon pohjalla reissua odottaen. Mutta ei auttanut, kun vain muistaa oma tavoite ja päämäärä. Ajalla kun on tarkoitus lentää, niin pian se omankin reissun ajankohta sitten koittaa.


Yllä oleva, kuvassa näkyvä, vanha säästöpossu löytyi Kanadasta nyt viime kuussa. Maapallopankki kuvastaa mielestäni sopivasti meidän reissua, unelmien tavoittelua, niiden toteuttamista, ja niihin uskomista. If There Is A Will There Is A Way - joten oikeastaan, jos me pystyimme tähän, pystyt sinäkin. 

Tänään tuohon pankkiin kilahtaakin jo ensimmäiset kolikot säästöön, uusia unelmia varten. Tietenkin!


Edit: Ja tietenkin jos tästä herää jotain kysymyksiä tai kommentoitavaa, niin mieluusti vastailen ja jeesailen parhaani mukaan.

   
Ps. Jos haluat tutkailla eri maiden hintatasosta, niin löydät mielenkiintoisen kaavion elinkustannuksista täältä.


Eng // On this post I´m trying to tell you how much did our Around The World -trip approx. cost.

Keskikesän juhlaa!

On ehkä hieman epäreilua valittaa kehnoista Juhannuskeleistä, jos on nauttinut maailmalla viimeiset yhdeksän kuukautta pääsääntöisesti paremmista keleistä kuin Suomessa parhaana kesäpäivänäkään. On myös ehkä vähän epäreilua toivoa juuri nyt, kun itse on täällä, hyviä kelejä, kun tietää että kanssasiskot ja koko kansa on jälleen elänyt (ja selvinnyt) yhdestä pitkästä ja pimeästä talvesta, mutta eikö kesän nyt pitäisi kuitenkin olla parhaimmillaan? Huomaan olevani siis malttamaton, mutten toivonmukaan kiittämätön.
Ensimmäisen paluuviikon jaksoin todella hyvin, eikä matalat lämpötilat juuri haitanneet Suomeen paluutamme. Nyt kuitenkin toisella viikolla jo huomasin, kuinka tärkeää näemmä omalle hyvinvoinnille on myös sääolosuhteet. Aurinko on minun polttoaineeni ja vaikka sanotaankin että sää on pukeutumiskysymys, niin väitän kuitenkin että aika moni kiva asia jää tekemättä, jos sää ei anna sille myötä.

Onnistuin näemmä reissumme aikana aika hyvin romantisoimaan Suomen kesän. Rakensin sen maailman parhaaksi. Siksi minä sen nimittäin muistin. Tämän viikkoinen reissumme vanhempiemme luokse Savoon tarjosikin Suomen kesän parhaita maisemia, auton ikkunasta. Ulkonahan oli todellisuudessa todella kylmä, suorastaan jäätävä. Jopa niin jäätävä, että todistinpa raekuuronkin viikolla.



Tämä kuva ei kuitenkaan ole lavastus, vaan se on otettu eilen Savosta, iphonella, eikä vaatinut minkäänlaista käsittelyä. Oli itsessään täydellinen juuri tuollaisena. Tämä on se Suomen suvi, jonne maailmalta tiesin palaavani. Kun eilen sadepisarat löivät kaupunkiasunnon räystäisiin, mietin että mitähän järkeä oli ajaa tästä maisemasta pois. Ei oikeastaan ollutkaan... Nythän vain odotellaan täällä Helsingissä keskenämme sellaisia kelejä, että uloskin pääsisi käymään. Ja koska suurimmalla osalla ystävistä oli tietenkin jo juhannussuunnitelmat hyvissä ajoin tehtynä, niin täällä me järjestellään ja tutustumaan omaan kotiimme, joka tuntuu vielä vähän vieraalle. Yksi parhaista jutuista on ollut kuitenkin asettaa reilun yhdeksän kuukauden reissuamisen jälkeen hammasharja jälleen omaan mukiinsa, eikä siihen ainaiseen muovikoteloon ja takaisin rinkkaansa. Pienistä asioista alkaa taas rakentumaan tämä ns. arki täällä kotona. Tuota kuvan maiseman realisointia pysyvämmälle tasolle odotellessa. Tiedän kuitenkin, että se on totta. Olenhan sen omin silmin nähnyt, viimeksi eilen.

Mukavaa juhannusta kaikille teille, missä ikinä sitä sitten vietättekään! Toivotaan että auringonsäteet löytävät tiensä myös tänne pohjolan yöttömään yöhön.


Eng // Happy Finnish midsummer festival to everyone.

Maailman huikeimman kaupungin katolla

Päätettiin viimeistellä meidän huikea maailmanympärimatkamme asiaan kuuluvasti, huipulla. Nimittäin toiseksi viimeisenä päivänämme New Yorkissa otettiin suunnaksi Manhattanin eteläkärki ja siellä toukokuun lopulla yleisölle avautunut One World Trade Centerin huipulla oleva One World Observatory. Itselleni ja varmasti monelle muullekin torni on paremmin tullut tutuksi Freedom Tower nimellään. 
Kaikkiaan 541 metriin kohoava rakennus on kuulemma ollut vuodesta 2013 saakka läntisen pallonpuoliskon korkein rakennus ja täten koko maapallon neljänneksi korkein rakennus. Yleisölle avoin observatorio sijaitsee aivan ylimmissä kerroksissa, 100–102.
Meidän vierailun aikaan torni oli ollut avoinna yleisölle vain reilun viikon ajan. Turvatarkastukset olivat mittavat ja jonotusta helpottamaan oli aulatilan seinille asennettu paljon screenejä viihdyttävine faktoineen. Screenit tiesivät kertoa muun muassa, että kuluneen viikon aikana euroopasta vierailijoita oli ollut reilut 3500 henkeä. Eli aika ensimmäisten joukossa näin Eurooppalaisina, saati Suomalaisina varmaan pääsimme tornia ja sieltä avautuvia maisemia ihailemaan.





Mutta minkäslainen itse observatorio sitten olikaan? Täytyy heti alkuun todeta, että uuden karhea rakennus oli kyllä oikein näyttävä ja toimiva. Aluksi tosin vähän epäiltiin sisäänkäynnin jonotuksen toimivuutta, sillä mehän saavuimme opasteiden saattelemana sisäkautta observatorioon lipun osoittamaa kellonaikaa puolta tuntia aikaisemmin. Virkailija totesi tähän, että meidän pitäisi oikeasti odottaa ulkopuolella kadulla kiemurtelevassa jonossa, mutta hän päästi meidät lopulta sitten oikealla kellon lyömällä tuolta alhaaltakin sisään. Kun lähtiessämme poistuimme pääovien kautta ulos, tajusimme miten hurjan pitkä jono olikaan. Vinkki vitosena siis muille tornissa kävijöille, että liian aikaisin (lipussa olevaa kellonaikaa) ei kannata tulla jonottamaan. Ja jos ulkojonotus ei kiinnosta, niin sisään pääsee myös maanalaista tunnelia pitkin, aivan pokkana.

Itse hupi alkaa oikeastaan jo hissistä, sillä matkalla korkeuksiin sinut sinne vie ”Sky Pod” -niminen hissi, jonka seinillä esitettävästä multimedia-esityksestä voi ihailla New Yorkin historiaa. Show on oikeasti todella näyttävä ja alle kuudessakymmenessä sekunnissa oletkin jo 102:ssa kerroksessa. Kätevää.

Eikä lysti lopu lainkaan tähän, eikä jonotus. Seuraavaksi marssitaan nimittäin vielä kaikki yhdessä koossa See Forever Theateriin. Ensiksi ajattelin tästä, että miksi ihmeessä tämä on pakollinen osuus, mutta nähtyäni ja koettuani tämän New Yorkin sykkeestä kertovan kolmiulotteisen videopresiksen, ymmärsin täysin. Oli nimittäin niin huikea kokemus tämä pari minuuttinen show, että suorastaan ihan herkistyin lopussa. Olin varmaan sopivissa tiloissa muutoinkin kaikesta, kuten reissun lopusta jne, että todella vaikutuin. En haluaisi oikeastaan enempää spoilata muilta tätä huikeinta kokemusta hetkeen, joten sanonpa vaan vinkkinä, että jos olette aikeissa suunnata tuonne torniin, niin älkää kurkkiko Youtubesta tai muualta enempää tuosta teatterin esityksestä. Minusta se oli niin paras yllätys, että oli hyvä että se tuli sellaisena, yllätyksenä.



Korkealta näkee kauas ja paljon, sehän on selvää. Tornin kirkkaista ikkunoista näkyi niin Vapaudenpatsas, kuin ohi lipuvat rahtilaivat sekä purjeveneet. Näkyipä sieltä huikeasti myös yllättävän pieneltä näyttävät Brooklyn Brigde, Manhattan Bridge sekä Williamsburg sillatkin. Kaikki samalla silmäyksellä. Aika huikeeta!




Ylhäältä näkee myös, että alueen rakennustyömaa on edelleen vielä kesken. Sieltä näkee myös tornin juureen rakennetut muistomerkit kahden vuonna 2001 syyskuun 11. päivä tuhoutuneiden tornien tilalle. Tummat, vettä sisäänsä imevät altaat ovat, kuten Pingviinimatkat-blogin Milla ja Juhana tässä jutussaan mainitsevatkin osuvasti, niin ahdistavia. (pst, katsokaa heidän päräyttävät kuvat syksyisestä Manhattanin eteläkärjestä linkistä!). Altaiden vieressä tulee todellakin ahdistava olo.
Altaiden reunalle on kaiverrettu jokaisen tornissa menehtyneen henkilön nimi ja tuonakin päivänä ainakin yhden henkilön nimen kohdalta löytyi altaan reunalta muistoruusu.




Saatuamme tiedon toukokuussa observatorion avautumisesta, odottelin säätietojen päivitystä aivan viime hetkille saakka, ennen lipun ostoa (liput torniin maksavat netistä 32 usd). Ja koska sää Nycissä näytti hieman sateiselta ja koleiselta meidän alkupäivien ajaksi, uskalsinkin ostaa liput vasta toiseksi viimeiselle päivällemme lauantaille, jolloin ennusteiden mukaan olisi aurinkoista. Ja niin olikin. Kuulimme tornissa, että esimerkiksi edellisenä päivänä Manhattania ei nähnyt juuri lainkaan. Eli sää kannattaa myös huomioida lippua varatessa.



Miltäpä teidän silmään näkymä New Yorkin katolta vaikuttaa ja onko kenties uusi avattu observatorio kohdelistallasi mikäli tie veisi isoon omenaan? Itse uskon että palaan tuonne korkeuksiin myös seuraavalla kerralla, vaikkapa sopivasti auringonlaskun aikaan.

New York on jotain niin mahtavaa ja henkeäsalpaavaa, että näihin tunnelmiin ja maisemiin vilkuteltiin jäähyväiset meidän kaikkien aikojen seikkailullemme, ennen kotiinpaluuta. Jutut maailmalta eivät kuitenkaan jää tähän, vaan voitte uskoa että materiaalia ja kuvia muistikortti kaupalla. Jahka tässä paluusta aletaan toipumaan ja elämä normalisoitumaan, niin lupaan että blogikin alkaa päivittymään rivakammin. Nyt kuitenkin näistä New York tunnelmista moro moro!


Eng // One World Observatory in New York was pretty nice way to finish our around the world trip.

Suomi, we are back!

Eilen juhlittiin Töölönlahdella Hakuna Matata SUP Rentalin SUPbailuja ja kotiinpaluujuhlia - siis Tuk Tuk Travellersin kotiinpaluujuhlia. Pojat tuk tukin takana, eli Juho ja Pyry, halusivat perustaa Suomeen katukeittiön ja päättivät hakea tuk tukin Thaimaasta ja ajaa sen Suomeen. Kolmen kuukauden reissu venyi lopulta yhdeksän kuukauden seikkailuksi, josta ei tarinaa kuunnellessa käänteitä puuttunut. Nyt kuitenkin tuk tuk on Suomessa ja eilen Töölönlahdella sen katukeittiöstä tarjoiltiin sekä kana- että kasvisruokaa. Unelmat on tehty toteutettaviksi, se jos mikä oli meissä yhteistä! Ja hah, näemmä myös yhdeksän kuukauden reissu myös.
Kotiinpaluujuhlat sattui siis sinänsä aika osuvasti omalle kohdalleni, sillä eräänlainen kotiinpaluujuhlahan tämä oli henkilökohtaisesti minullekin. Olinhan eiliseen mennessä ollut vasta vuorokauden Suomessa, joten olipa aika huikea palata suoraan tuttujen asioiden äärelle, nähdä ystäviä ja tuttuja matkabloggaajia sekä tietysti päästä hieman kokeilemaan taas suppailua, Suomessa.




Tuossa ylemmässä kuvassa näkyykin muuten tuo poikien Suomeen ajama tuk tuk. Aika huikeaa, ei voi kyllä muuta todeta! Tuk tuk toi mieleeni Thaimaan ja muutenkin aikamme Aasiassa. Päälleni laittamani Havaijilta ostettu huppari sen sijaan löysi heti Hawaii-siskon vierelleen, kun Ullalla oli suunnittelematta samantyyppinen huppari päällä. Siis eihän tähän voi muuta todeta kuin Great minds think alike... You know. Mutta voi että oli huikeaa nähdä näitä ystäviä pitkästä aikaa!
Aurinkoisesta, mutta hieman koleasta säästä huolimatta, hypättiin rohkeasti Ullan kanssa laudoille ensimmäisten joukossa ja näin suppi-kesä on nyt osaltamme virallisesti korkattu! 


Tästä on hyvä jatkaa kesää Suomessa! Vielä ehkä jos saisi toivoa, niin lämpotilat voisi kivuta hivenen ylemmäs. Siltikin nämä valoisat pitkät illat on kyllä aivan parhautta! Eikä haittaa yhtään herätä jet lageissaan aamu neljältäkään, kun ulkona on jo valoisaa. Suomen kesä, I´m ready!


Eng //  It feels good to be back in Finland. I already went to do some SUP - thanks to Hakuna Matata SUP Rental in Töölönlahti.


Osa kuvista Deep Red Blue (Kea) sekä 50 State Puzzle (Ulla), kiitos.