Minä ja miljoona muuta Santa Monica Pierillä

Yksi aurinkoinen sunnuntai, asuessamme Santa Monicassa, ajattelimme että käväistään nyt kerran tälläkin reissullamme legendaarisella Santa Monica Pierillä. Lähes joka päivä näimme kyllä laiturin, sillä aamulenkkimme sijoittuvat rannalle, joko Santa Monicaan tai Venicen suuntaan.
Lähtiessämme, en osannut lainkaan aavistaa, että tuona sunnuntaina rannat ja laituri olivatkin aivan tupaten täynnä. Vietettiin äitienpäivää! Jotenkin sitä ajatteli suomalaisittain, että näin pyhäpäivänä laiturilla ei varmasti olisi juuri ketään, ja saisimme kerrankin ihan rauhassa kävellä siellä ja ottaa kuvia. Kuinka väärässä olimmekaan! Tuntui, että juuri tuona päivänä, kaikki olivat liikenteessä. Muutenkin koko Santa Monican 3rd Streetin ostoskatukin oli aivan tupaten täynnä. Siis toisin kuin Suomessa, täällä näemmä perheet juhlivat äitienpäivää ulkona rannoilla, ravintoloissa ja shoppaillen.



Santa Monican laituri on monessakin mielessä legendaarinen. Tähän päättyy mm. Route 66-tie, joka aikoinaan oli ensimmäinen päällystetty tie, mikä kulki Amerikan halki (Chicagosta alkaen). Ollaan muuten vuoden 2009 Coast-to-Coast Road Tripillä mukailtu Route 66-reittiä siltä osin kun se on mahdollista. Nykyisinhän tie on korvattu usealta osin suurilla valtateillä.
Santa Monican suositulla laiturilla on yllättävän paljon kaikenlaisia toimintoja, aina ravintoloista ja kahviloista, huvipuistoon saakka. Vietinpä minäkin ikimuistoiset synttärini täällä viime vuonna.

 
En ollut muuten koskaan aikaisemmin käynytkään aivan laiturin päässä saakka sekä sen päädyn toisessa kerroksessa, tai en ainakaan pystynyt muistamaan sitä. Että siinä mielessä käynti laiturilla oli oikein hauska. Aivan päädystä löytyy vielä pieni Route 66 matkamuistokauppakin.
Tuona sunnuntaina väkeä oli kuin pipoa tuolla laiturilla. Hetken mietin jo ihan, että mitenhän tämä laituri kestää meidät kaikki. Mutta löytyypä laiturilta jopa parkkipaikkakin, että aikamoisen painokuorman tämä 100-vuotias laituri kantaa.

 
Kivaa sunnuntaita kaikille täältä Kanadan helteistä! On tosiaan ollut hassua, että täällä on toistaiseksi ollut lämpimämpää kuin Kaliforniassa. Tosin tänään pihakukkia ostaessamme iski kunnon vesisade niskaan ja sadetta onkin jatkunut pitkin iltaa.
Sade siis ropisee kattoon täällä ja minä yritän samalla kuumeisesti löytää jotain majoitusta New Yorkista. Meidän viimeisestä kohteestamme tällä maailmanympärireissulla! Iiiiks! Ja aina sama juttu - Miksi ihmeessä Nycin hotellit on niin hintavia?


Eng // Mother's Day in Santa Monica Pier.

Reissukosmetiikkaa x2 - Mitä kulkee meikkilaukussani matkoilla?

Olen saanut tämän blogeissa kiertäneen haasteen jo hyvän aikaa sitten, Tuntematon turisti -blogin Sannalta. Alunperin haasteen pisti alulle Tämä matka -blogin Anna. Ja nyt viimeinkin saan tämän julkaistua. Siis todellakin viimeinkin. En tiedä miten tätä nyt tulikin rakennettua kuin Iisakinkirkkoa konsanaan, sillä osan näistä kuvista olen ottanut jo loppuvuodesta. Ja osan puolestaan muistan ottaneeni esimerkiksi Uudessa-Seelannissa helmikuussa. Ihan käsittämätöntä.
Osittain tämän julkaisua esteli myös se, että olen tällä meneillään olevalla maailmanympärireissulla liikenteessä ns. kahden eri laukun taktiikalla. Syksyllä reissattiin isommin, eli isommilla matkatavaroilla ja ruumaan meneviä laukkuja pakatessa voi aina pakata vähän höllemmin. Sen sijaan viimeiset puolivuotta ollaan reppureissattu pelkillä käsimatkatavaroilla, jolloin on todella pitänyt valita mukaansa vain ne kaikkein parhaimmat luottotuotteet. Jouduinkin jakamaan meikkilaukkuni sisällön kahteen eri osaan reissullani, joten ovat tässäkin jaoteltuina kahteen osaan, ruumaan menevillä matkatavaroilla ja pelkillä käsimatkatavaroilla reissatessa.

Omasta ihotyypistäni aluksi vielä sen verran, että se on aika maltillinen sekaiho, joka on pienesti pintakuiva ja toisiaan T-alueelta rasvoittuva. Riippuen myös kohdemaasta missä vietän aikaa, esimerkiksi Aasian kosteanlämpöisessä ilmastossa ihoni on parhaimmillaan ja silloin juuri kosmetiikkaa ei tarvitse lainkaan. Ainoastaan kookosrasvaa.
Rehellisyyden nimissä, en ole kuluneen puolen vuoden aikana meikannut juuri lainkaan, muutamaa tapausta lukuunottamatta. Hieman ehostaudun toki aamuisin ja pesen kasvot iltaisin, mutta isot aurinkolasit ovat toimineet parhaana ehostuksena tällä reissulla.


Matkatavaroilla reissatessa:

Olen siirtynyt jo muutama vuosi sitten lähes täysin käyttämään vain luonnonkosmetiikkaa.  Yksi suosikkemerkeistäni on Lavera, jonka päivä- ja yövoiteet ovat aivan ihania ja täyteläisiä. Myös heidän silmänympärysvoide on miellyttävä. Näitä käytän aamuin illoin.
Meikatessa käytän pohjalla vain kosteusvoidetta, jonka päälle levitän tuolla isolla kabuki-siveltimellä Flown mineraalipuuteria. Toisinaan, jos kaipaan enemmän peittoa, laitan pohjalle ensiksi Laveran BB-voidetta. Varjostukset ja korostukset teen Laveran matta aurinkopuuterilla sekä helmiäisluomivärillä. En tiedä mitä teen kun tuo tuote loppuu, sen valmistus on nimittäin muistaakseni lopetettu. Jos joskus innostun poskipunaa laittamaan, on testissä ollut kuvassa näkyvä nveyn poskipuna.
Meikkipohjan jälkeen muotoilen kulmat ja meikkaan ne siveltimellä ja ruskealla Make Up For Everin luomivärillä. Tämän tuotteen käytön osalta joudunkin sitten siirtymään luonnonkosmetiikan ulkopuolelle. Kulmien jälkeen lisään usein vain Couleur Caramel ripsivärin. Rajauksia tai luomiväriä en ole käyttänyt juuri lainkaan reissumme aikana.
 
Meikinpoisto tapahtuu maailman kätevimmällä tavalla, Flown meikinpoistosaippualla. (kuva vaaleanpunaisesta palasaippuasta alempana). Tykkään että meikinpoiston yhteydessä saan vaahdottaa kasvoja kunnolla ja huuhdella ne vedellä. Sen jälkeen, jos olen oikein ahkera, käytän Dr. Hauschkan kasvovettä, joka on loisto tuote, mutta hirmusen hintainen. Olen yleensäkin hirveän laiska käyttämään kasvovesiä. Illaksi laitan yleensä vielä Sukin kasvoöljyä, joka jättää pehmeän ja kiiltävän pinnan kasvoille. Tai varmaankin pitäisi sanoa, että käytin. Tuote loppui talvella ja en ole sitä nyt tarvinnutkaan, mutta Suomen talven paukkupakkasien aikaan se on oikein loistava tuote.

Lähes kaikki kosmetiikka ja tarvitsemani meikit kulkevat kätevästi tässä Tiia Vanhatapion suunnittelemassa lukijalahjalaukussa. Kuvassa näkyy myös yksi luottotuotteistani, Tangle Teezer. Eipä ole tuon harjan hankinnan jälkeen ollut tarvetta palata käyttämään mitään muuta harjaa. Omani on vielä matkamalli, eli siinä on pohjalla kotelo, jolloin harjan piikit eivät vahingoitu. Pilkottaapa mustasta sivellinpussistani myös Laveran peitepuikko sekä nestemäisessä, että "kakku"muodossa (huulipuna tuubissa). Joskus niillekin on tullut käyttöä.


 
Tästä setistä puuttuu vielä vartalovoide ja deodorantti, joista suosin aina kun mahdollista Laveran Coconut Dream Body Lotionia sekä Madaran yrtti-deodoranttia. Meinasi tulla nyt keväällä itku kun näitä merkkejä ei saanut mistään Australia/Uusi-Seelanti -akselilta ja jouduin tyytymään korvaaviin tuotteisiin. Onneksi lähes kaikkialta löytää kuitenkin hyvää kookosrasvaa, mutta dödö olikin hienoinen pettymys, mutta sillä mennään nyt vielä tämä loppusuora. Helsingissä painelenkin sitten heti Ekoloon ja Madaran luottodödö lähtee sieltä messiin. Ostin tosin syksyllä sellaisen Crystalin deodoranttikiven jo ja sitä ajattelin testata kesällä myös. Onkohan kenelläkään siitä kokemusta?
Ja ai niin, Bepanthen-salvaa ilman en lähde minnekään. Käytän sitä aamuin illoin huulirasvana ja se toimii loistavasti auringonpolttamiin ja pieniin naarmuihin. Levitän sitä myös hyttysenpuremiin ja lähes kaikkeen.
Lempparituoksu kulkee myös kätevästi mukana. Pienikokoinen putkilo on Acorellen luonnonkosmetiikkaa ja on mielestäni oikein riittoisa. Tosin tunnustan, että en edes käytä tuoksuja päivittäin.


Käsimatkatavaroilla reissatessa:
 
Käsimatkatavaroilla reissatessa ahtaan kaiken tarvittavan läpinäkyvään meikkipussiin, joka on abouttia rallaa juuri sen litran kokoinen. Sen verran pussukkaan on tullut ahdettua tavaraa, että se jo ennätti revetäkin hieman saumoistaan, mutta sain sen kätevästi teipillä takaisin kuosiin. Omalta osaltani tilannetta helpotti se, että kannoin mukanani myös toista litran vetoista pussukkaa, ikäänkuin mieheni puolesta ja sain ujutettua sinne muutamia voidepurkkejani. Täyty kyllä sanoa, että minkään muun maan lentoasemalla ei olla oltu niin tarkkoja kuin Helsinki-Vantaan kentällä näiden minun pussukoideni kanssa. Muualla se ei ole ollut niin justiinsa. Aasiassa saatiin esimerkiksi iso aurinkorasvapurkkikin huoletta vietyä käsimatkatavaroissa. Lähtökohtaisesti kuitenkin olen aina joutunut nyt tien päällä ollessa säätämään ja ostamaan tuotteita niin, että ovat sen sallitun 100 ml rajoissa.



Tähän läpinäkyvään pussukkaan mahtui aikalailla kaikki aikaisemmin mainitsemani tuotteet. Suurin osahan ei ole nestemäisessä muodossa edes.

Alla olevassa kuvassa aikaisemmin mainitsemani Flown savi- ja yrittikasvosaippua, joka on erittäin riittoinen eikä tosiaan varasta nesteistä yhtään tilaa. Lisäksi toinen tällä reissulla korvaamattomaksi noussut tuote on Lushin palashampoo (punainen saippua kuvassa). Sen sijaan samasta paikasta ostettu hoitoaine ei ollut oikein mistään kotoisin. Olen sen kuitenkin käyttänyt nyt, mutta ostin matkan aikana toisinaan aina yksittäisiä hoitoaine-tehonaamioita ja nyt viimeinkin täältä Jenkeistä, sitten kunnon oikean nestemäisen hoitoaineen.
 



Ja sitten vielä, mukana on myös kulkenut kulmien ja ripsien kestoväri. Värjään kulmat yleensä noin kuukauden välein. Vähän miten aina muistan. Ripsiä olenkin nyt värjännyt harvakseltaan, sillä minua vaivasi kuukausia ihmeelinen silmätulehdus ja en halunnut ottaa mitään riskiä tai ärsyttää silmiä. Siitä johtuu myös tämä pitkä kausi meikittömänä, josta on tullut oikeastaan niin luonnollista jo minulle, että saapi nähdä milloin oikein palaankaan rantalookistani enää takaisin ns. normaaliin "kaupunkilookiin".
 

Nostaisin vielä aivan loistotuotteeksi, Sephoran yksittäin pakatut kynsilakan poistolaput. Yhdessä pakkauksessa on kymmenen lappua ja jouduin nyt hetki sitten ostamaan uuden pakkauksen, kun pääsin jälleen takaisin maahan, josta Sephora löytyy. Nuo kynsilakanpoistolaput ovat osoittautuneet todella loistaviksi ja helppokäyttöisiksi. Olen tehnyt itselleni 2-3 viikon välein aina mani- ja pedikyyrejä, jotta pysyy jonkinlainen roti yllä, hahaha.

Tälläinen yhteenveto minun reissukosmetiikastani. Katsotaanko vain, niin kuitenkin olen unohtanut tästä jotain oleellista...?

Tämä haaste on kiertänyt varmaan jo todella monella, niin en taida haastaa enää ketään mukaan. Mutta mikäli koet, että haluat ottaa tämän haasteen vastaan, niin ilman muuta! Olisi mukavaa kuulla myös teidän reissukosmetiikasta. Reissaatteko täydellä vai karsitulla setillä?


Ps. Tein myös aikoinaan postauksen päivän kosmetiikka annoksesta. Voit lukea sen täältä.


Eng // Makeup products that travels with me.


Vieraskasvo: New Yorkissa asuva Alexandra Alexis

Aikaisemmin talvella aloittamani Vieraskasvo-osio jatkuu viimeinkin! Tällä kertaa kuulemme suomalais-amerikkalaisen Alexandra Alexiksen kuulumisia maailman sykkivimmästä kaupungista, New Yorkista. Kysymysten vastaukset ovat tällä kertaa englanniksi, sillä pitkään Nycissä asuneelle Alexandralle se on luonnollisempi tapa ilmaista itseään. Ja jotta vastaukset pysyvät haastateltavan näköisinä, en lähtenyt niitä suomentamaan. Toivon että tämä sopii kaikille. Tässä teille musiikin, muodin ja taiteen monipuolinen ja inspiroiva maailmankansalainen ja New Yorkin kasvatti Alexandra Alexis. Olkaa hyvä.
 
Olet syntynyt ja kasvanut New Yorkissa, mutta asunut välillä myös Helsingissä. Näissä kahdessa kaupungissa on varmasti paljon eroja. Monesti sanotaan että New Yorkissa täytyy raivata tiensä eteenpäin ja jos ei nyt selviytyäkseen niin ainakin menestyäkseen. Onko todella näin? Ja miten koet että New York on kasvattanut ja opettanut sinua?
New York has been the most amazing life school. In New York everything can be amazing and almost terrible at the same time, when you are trying to make big things happen.You have to find your opportunities, and work really hard to be heard and to given a chance, however while you are taking those steps forward, you are learning, you are growing, your never just stuck. I've been through things that have helped me grow into a better artist, producer, director, stylist. I never thought I would do any of the crazy amazing things that I got to. The only thing I had when I arrived was music, now I feel that all my skills I've learned can applied to becoming a better artist. Going to Salvation Army on weekends helped me to become a stylist, which then lead to work, being on tight budget and short from my ridiculous rent in soho, helped me to explore ideas in production which then helped to create new concepts for different companies. All the bad lead to good. New York is not for the weak minded, but if you believe and you work hard, you will become the most incredible version of yourself, even though I feel its hard to get to where I want to be, I've become a better artist, the struggle makes you strong.

Olet tullut tutuksi suurelle yleisölle alunperin Finnish-American ElectroPop artistina. Mitä musiikkirintamalle kuuluu tällä hetkellä?
I'm constantly figuring it out, its not easy to produce and create everything that goes through your mind as an artist. I see and hear everything that I want to record, I have amazing artistical concepts for music videos, but putting it all down the way you want to, without sacrificing artistic integrity is the biggest challenge. I dont want to compromise my vision for a record deal that doesn't make sense. Music is part of my life daily, and I will be sure to release an album. 


Olet musiikin lisäksi monitaituri muun muassa taiteen ja muodin saralla. Ja olet lisäksi ohjannut sekä stailannut suomalaisille yrityksille mainosfilmejä. Onko sinulla uusia projekteja työn alla?
Yup As usual. I do about pitches and concepting for companies all the time, I just never know which idea will be picked up. I have to constantly do this, its part of my job. Right now I'm working on my website, developing a comedic tv show with Steep Daniels, and preparing to re-launch my blog in between all the other music and stuff.
 


Moni muistaa sinut myös Suomi-tytöt New Yorkissa tv-ohjelmasta ja pakkohan siitä on kysyä, että onko sarjalle mahdollisesti tulossa jatkoa?
No, I think people (networks) wanted to see more action, drama, in order to sign on to another season, and I was never going to do something, that didn't represent who I was. I'm happy with having this season, and something that represented that time in my life. However it is re-running currently on LIV.

Voisitko kuvitella asuvasi muualla Yhdysvalloissa kuin New Yorkissa? Tai muualla maailmassa?
I've been spending a lot of time in Toronto, I could see myself living in Tokyo at some point. I'm a citizen of the world, and I would be perfectly happy living in a few different places through the year.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Its such a hard question to answer because half the things I did this year I could never have imagined doing. I never thought I'd direct commercials for Kookenkä and Anttila. I think in 5 years I'll be doing music, styling, still directing and producing and probably consulting companies. I've never been able to just do one thing, I need to keep things interesting for myself.

Ja viimeiseksi, elät ja hengität yhdessä maailman suosituimmista kaupungeista. Mitä vinkkejä antaisit sinne lomareissua suunnittelevalle? Mikä on juuri nyt IN?
Don't come for a week, you'll hate it. Stay in an apartment NOT a hotel, get your NYC vibe going. Go out and talk to people, they will lead you to your experiences, a conversation on the street in NYC can lead to amazing things. Experience beautiful food, my favorites are Blue Ribbon, Blue Ribbon Sushi, Public and Balthazars. People watch and dont be afraid to go shop at Salvation Army.

Kiitos haastattelusta Alexandra! Alexandran löydät instagramista nimellä alexalexgalaxy. (Jutussa esiintyvät kuvat ovat Alexandran Instagramista).
 
Lopuksi vielä kaikille hyvää Nycci-fiilistä Alexandran New York(I'm Yours) musavideon parissa. Videolla esiintyvät myös Benny Ninja ja Javier Ninja.




Ohessa myös Alexandran showreel
 




Blogini ensimmäisen vieraskasvon, Los Angelesissa asuvan meikkitaitelija Karoliina Kankaan haastattelun, voit lukea täältä

---
Vieraskasvo-osio syntyi blogiini ajatuksesta, että tapaamme maailmalla varmasti paljon upeita, uusia tuttavuuksia ja ajattelin, että haluan jakaa heidän tarinansa ja mahdolliset heidän antamat kohdevinkit. Pääpaino tulee jutuissa olemaan suomalaisissa henkilöissä maailmalla.

Made in LA

On tullut aika jälleen sanoa LA:lle hyvästit, tai oikeastaan eihän nämä hyvästit ole, sanomme vain morot toisillemme siihen saakka kunnes tapaamme seuraavan kerran.

 
Uskokaa tai älkää, näin viimeisinä hetkinä täällä, tällä kertaa en ole edes kauhean surullinen että joudun lähtemään täältä. Viime kuukausi on ollut jälleen aivan mieletöntä aikaa LA:ssa. Asuimme ensiksi hetken aikaa Santa Monicassa ja road trippailimme mm. Palm Springsissä ja Salvation Mountainilla. Näistä on tulossa pian postauksia myös.
En osaa enää laskea kuinka monta Whole Foodsin Farmers Garden vihersmoothieta olenkaan tänä aikana juonut, mutta monta. Todella monta. Tänään hain viimeisen sellaisen, viimeisen tällä reissulla. Jotenkin tämä aikamme täällä on jälleen luonut uskoa ja luottoa siihen, että jokin taika täällä meitä vaan vetää puoleensa. Tänne on aina hyvä tulla.
Kävimme pari päivää sitten ikuistamassa itsemme Cali-siskoni kanssa näissä maisemissa. Kohde sijaitsee Melrose Avenuella ja ei voisi paremmin sopia meille. LA-tytöille. Niinhän se menee, että toiset syntyy tänne, toiset löytää tiensä tänne. Vai kävikö siinä niin aikoinaan, että LA löysi tiensä minun sydämeeni jo kauan aikaa sitten. Niin se taisi olla.


Kaikki nämä huikeat muistot sydämessäni, jatkan huomenna eteenpäin reissua. On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin.




Kiitos LA. Teet minut aina hyvin onnelliseksi. Vaikkakin toukokuinen sää ei nyt aivan parasta ollutkaan, niin aina tosi paikan tullen (kuten nyt esimerkiksi tämä etukäteen sovittu "kuvauspäivä"), niin Kalifornian tuttu aurinko ilmestyi paikalle kun tilauksesta. Kiitos siitä(kin).





Matkamme jatkuu huomenna tosiaan Torontoon yölennolla. Seuraavana aamuna heräämmekin Kanadasta. Tuijottelin tänään hieman haikeana kaikkia satoja ja satoja palmuja, joita tässä kaupungissa on aivan kaikkialla. Kuulinpa tällä viikolla sellaistakin, että kaikki LA:n palmut on istutettuja ja niitä kasvatetaan Palm Springsissä. Uskon, nimittäin näimme siellä paljon "paljuviljelmiä".
Palmuille tulee siis myös aika sanoa pian morot, sillä niitä ei enää juurikaan Torontossa tai New Yorkissa tapaa. Kiitos myös kaikki LA-ystävät tästä matkasta. Tapaamme jälleen! Nopeammin kuin ehkä moni uskaltaa arvatakaan ;)


Eng // It´s time to say goodbye to LA for now. Until we meet again!


Memorial Day weekend ja grillikauden avajaiset

Terkkuja täältä Los Angelesista! Tänä viikonloppuna vietetään täällä Amerikoissa Memorial Day weekendiä ja myös maanantai on vapaapäivä. Monet koulut ovat viettäneet myös valmistujaisia nyt lauantaina, eli monessa opinahjossa on lennätetty ilmaan satoja valmistujaishattuja, juuri kuten elokuvissa ja sarjoissa ollaan nähty. Olisin itse halunnut päästä todistamaan jonnekin kouluun tälläisiä valmistujaisia, mutta valmistujaisiin myydään kuulemma kiintiöllä lippuja, joten se osoittautui aika mahdottomaksi. Meidän paikallinen opettajaystävä lupasi skypettää minulle eilen valmistujaisista livekuvaa, mutta jostain syystä verkko kävi valmistujaishetkellä ylikapasiteetillä, eikä skypetys onnistunut. Ymmärrettävää.
Me sen sijaan vietettiin onnekkaasti eilen grillikauden avajaisia suomiporukalla. Eilen oli pitkästä aikaa ihanan aurinkoinen sää täälläkin ja löhöilinkin ensiksi parisen tuntia auringossa ja sitten siirryttiin grillailemaan. Ja ainiin, söin eilen myös ruisleipää! Voi apua että se olikin hyvää piiiiitkästä aikaa! Tuskin maltan odottaa että pääsen Hakaniemen Kauppahallista hamstraamaan meidän lemppari ruisvuokaleipää.
 



Kesä on siis virallisesti alkanut, koska grillikausi on korkattu. Eikös vaan? Tosin meille tämä kulunut talvi on ollut yhtää pitkää kesää, aina Suomen viime kesästä alkaen. Elo täällä Kalifornia maistuu, ja paikka tuntuu kuin toiselle kodille. Suurin kiitos siitä kuuluu kaikille paikallisille ystävillemme. Viettämämme kuukausi täällä alkaa kääntyä jälleen päätökseensä. En ehkä kestä. Eikä muuten koskaan lähdetty käymään siellä Yosemitessakaan, koska no, ei nyt vaan jaksettu. Ajatella. Haluttiin vaan olla tämä viikko täällä, eikä istua autossa paria päivää. Yosemite sijaitsee yllättävän kaukana LA:sta, mutta uskon ja oikeastaan tiedän, että Yosemitelle löytyy sopiva rakonen sitten seuraavalla kerralla. Koska tiedän, että seuraava kerta tulee.
Meidän matka jatkuu huomenna kohti Torontoa, takaisin sinne, jossa myös viime syyskuun lopulla olimme. Sieltä jatkamme matkaa puolestaan takaisin New Yorkiin, jossa ympyrä oikeastaan sulkeutuu. Meidän reissu tulee siellä päätökseensä. En halua mennä vielä asioiden edelle, sillä en olisi lainkaan valmis vielä luopumaan tästä eletystä unelmasta. Mutta onneksi Suomessa odottaa sata ja yksi huippuhienoa asiaa ja maailman paras Suomen kesä! Sitä odotan!

Mitenkäs muiden viikonloput sujuivat, pääsittekö grillaamaan?


Eng // Happy Memorial Day to everyone! This is our last weekend here in LA. Next to Toronto.

Saarikierros Oahulla avasi erilaisen Havaijin

Havaijin Oahun-saaren upeimmat maisemat tuli koettua, kun vuokrasimme auton yhdeksi päiväksi ja lähdimme ajamaan saarta ympäri. Onneksi teimme näin, sillä muuten olisimme nähneet vain turistoituneen Waikiki Beachin (jossa kylläkin viihdyin) ja pienen palan Honolulua.
Saimme vinkit saarikierroksellemme Los Angelesissa asuvan ystävämme kautta, jonka entinen opiskelukaveri asuu Oahulla. Facebookin kautta meille tulvi vinkkejä missä kannattaa pysähtyä ja täytyy kyllä sanoa, että aika nappi valintoja olivat kaikki! Kirjoitin kohteet ylös pieneen hotellilta saamaamme karttaan ennen auton noutoa ja sen turvin lähdimme kiertämään saarta. 
Jouduimme hakemaan auton lentokentältä, koska se nyt oli vaan rahallisesti järkevämpää. Kaikki katsomamme autonvuokraushinnat olivat yli puolet edullisempia, kun ne nouti Honolulun kentältä, eikä Waikikista, jossa meidän hotelli sijaitsi. Isoista taaloista ei puhuta, mutta mielummin maksoimme päivästä 30 taalaa, kuin 70 taalaa, sillä bussilippu kustansi kentälle vain muutaman taalan. Toki se otti ajallisesti melkein 1,5 tuntia suuntaansa. Mutta kun palautimme auton illalla, jo auringon laskettua, voin kyllä rehellisesti sanoa että enää ei yhtään hotsittanut se 1,5 tunnin bussimatka takaisin hotellille, mutta minkäs teit. Joskus loistoideat ei kanna aivan loppuun saakka, hah! Mutta lähdetään nyt saarikierrokselle, jookos?


Lanai lookout I Honolulun lentokentältä vain alle puolen tunnin matkan päässä itään sijaitsee Hanauma Bay Nature Reserve, joka on suosittu snorklauskohde. Olimme sinne matkalla ensimmäiseksi, mutta yllätykseksemme sinne vievä sivutie olikin suljettu, koska sen parkkipaikat olivat tupaten täynnä. Jahas, näinkö meidän road trip sitten alkoikin... 
Ajoimme pakotetusti risteyksen pitkäksi, sillä vain muutaman mutkan takana odotti seuraava karttaan merkitty kohde, Lanai lookout.
Täällä meri tyrskysi voimakkaasti rantakallioihin ja vaikka parkkipaikalta oli rakennettu kiviaita ikäänkuin esteeksi näille kallioille, niin ihan pokkana ylitimme sen ja askellettiin varovaisesti lähemmäksi. Nämä maisemat olivat ihan timanttia! Ja jotenkin meren ja valojen kontrasti toimi nappiin tässä kohtaa ja tietämättäni tuli ikuistettua tässä kohtaa myös tuo blogini uusi bannerikuva.





Hanauma Bay Nature Reserve I
Alkuperäinen ensimmäinen kohteemme oli tämä, Hanauma Bay. Tätä varten oltiin pakattu snorkkelikamatkin mukaamme ja oltiin valmiita pulahtamaan mereen. Sisäänpääsymaksun maksettuamme meidät kuitenkin ohjattiin suoraan pakolliseen infotilaisuuteen, jossa näytettiin pieni videopätkä Hanauma Bayn luonnonsuojelukohteesta ja sen ainutlaatuisesta koralliriutasta sekä sen eläimistä. Tämä noin 10 minuutin mittainen infotilaisuus oli sikäli oikein hyvä, sillä siellä painotettiin miten tärkeää on, että korallien päällä ei seista eikä niihin muutenkaan saa koskea.

Maisemat näyttivät erinomaisilta jo kukkulan laelta ja lähdettiinkin paahtavassa helteessä kipuamaan rinnettä alas kohti lahden poukamaa.
Alhaalla meitä odotti kasa turisteja, mutta myös todella näyttävä biitsi. Ryhdyttiin heti tuumasta toimeen, sillä olihan meillä kokonainen saari vielä kierrettävänä. Lähdettiin siis snorklaamaan. Hanauma Bayn pinnanalainen maailma oli kivan monipuolista ja kaloja oli paljon. Olimme vain liikenteessä pahaan laskuveden aikaan, sillä korallit olivat todella lähellä pintaa, joka teki snorklaamisesta haastavaa. Minä näin snorklatessa kaiken värisiä kivoja kaloja, mutta napakympin veti mieheni, joka näki kilpikonnan aivan rantavedessä. Täällä olisi helposti viihtynyt pidempäänkin. Ehdoton must see, Oahun saarella.




Makapuu Lookout I Jatkettuamme snorkkeloinnin jälkeen saarikierrostamme, päädyimme Makapuun näköalatasanteelle, josta näki upeasti alapuolella siintävän Makapuu Beachin. Tämän niemen kärjessä sijaitsee myös majakka, mutta sitä emme lähteneet tällä reissulla haikkaamaan ja katsomaan tarkemmin. Jo tässä vaiheessa oltiin saatu aivan erilainen kuva koko Oahun saaresta, ja oltiin niin iloisia, että lähdettiin turistirannalta kauemmas. Täällä on niin kaunista! totesin toistamiseen.
 



Waimanalo Bay Beach I
Tämän rannan kohdalle olin karttaan kirjoittanut white sand beaches. Ja täytyy sanoa että nimi ei kaukana ollut lainkaan. Käveltyämme rannalle parkkipaikalta lyhyen polun pätkän verran, meitä odotti tämä näky. Ihan mieletöntä! jatkoin hokemista. Näky muistutti hetkittäin Vietnamin Phu Quocin Bai Sao Beachiä, sekä Thaimaan Koh Lipeä. Tämä paikka sijaitsee lähellä Kailuaa ja vaikka ei ajallisesti ole kuin noin tunnin matkan päässä Waikiki Beachiltä, ei täällä tuntunut olevan mitään viitteitä turistoituneesta meiningistä. Oli suuri vääryys jatkaa vaan matkaa, dippaamatta varpaitaan tässä vedessä.



Ps. Mielestäni loistava esimerkki siitä, mihin kokomusta vaatetus ei sovi. Paratiisiin, hah.


Ajaminen Oahun saarella oli helppoa. Periaatteessa saarta kiertää yksi tie rannan mukaisesti. Saaren pohjoispuoli oli paikallisten asuttama ja olikin hieman yllätys nähdä siellä hyvin vahvoja protestikylttejä siitä, kuinka he eivät halua turisteja tai hotelleja rakennettavan heidän mailleen. Kylttien viestit olivat vahvasti luokkaa, että pidetään Oahun saari alkuperäisenä, sekä että nautitaan simppelistä elämästä. Ja toki ymmärrän asian vallan mainiosti!

 
Saaren pohjoispuolen kärjessä pysähdyimme katsomaan myös kuuluisan ja kaiketi suositun Turtle Bay Resortin. Taisin olla siihen niin pettynyt, että en ottanut paikasta edes yhtään kuvaa. Olimme nimittäin meinanneet itsekin majoittua tänne, mutta hinnat olivat kirpaisevan kovia per yö, joten jäimme Waikikille. Ja onneksi jäimmekin. Turtle Bay oli meidän makuun liian päälle rakennettu lomakylä, jonka rannat eivät vetäneet vertojaan millekään näkemästämme. Mutta perhelomailuun se olisi kyllä passeli vaihtoehto ja mikäli tykkää golfata.



Sunset Beach I Nimensä mukaisesti, ajoimme Sunset Beachin ohi lähes auringonlaskun aikaan, joten tyydyin nappasemaan siitä nopeasti vain yhden kuvan. Tämä rantakaistale oli jo hieman erilaista rantaa ja täällä päin kuulemma harrastetaan myös paljon laitesukellusta.
Tämän rannan vieressä sijaitsee myös Banzai Pipeline, joka on siis "the surffauksen mekka", Havaijin parhaat aallot jotka ei todellakaan sovi aloittelijoille. Joka kerta kun ajattelen, että sivuutimme tämän paikan huomioimatta sitä sen enempää, alkaa ahistaa. Meillä oli nimittäin hieman hoppu seuraavaan päämääräämme, nähdä kilpikonnia Laniakea Beachillä ennen auringonlaskua, että meidän silmään ei vaan osuneet mitkään pipeline jättiaallot tällä rannalla. Missähän ihmeessä ne olivat? Mutta googlen kuvahaun mukaan siellä ne ovat ja voi taivas että aallot näyttävätkin aivan hurjan mageilta!


Laniakea Beach I Saarikierros huipentui ennen pimeän tuloa tälle rannalle. Olin ennen lähtöä tarkistanut vielä parista blogista sekä Yelpistä tarkemmin osoitteen, että missä täällä voisikaan nähdä kilpikonnia vapaana rannalla. Hieman hämmästeltiin aluksi kun saavuttiin tälle rannalle, mutta kysyttyämme kilpikonnista muutamalta rannalta olleelta ihmiseltä, he osoittivat meille suunnan rantakallioille, jossa ainakin hetki sitten oli vielä ollut kilppareita. Ja voi ei, sittenhän niitä alkoi näkymäänkin. Kilpiä vilkkui rantavedessä ja kun tarkemmin katsoi, niin olihan niitä vielä rantakallioillakin nauttimassa viimeisistä auringonsäteistä. Käsitykseni mukaan kilppareita tapaa täällä hyvin usein ja ilmeisesti hetki ennen auringonlaskua on juuri hyvä aika niiden bongaamiseen. Huikea paikka ja miten i-s-o-j-a kilppareita nämä olivatkaan!
(Tarkempi osoite 61-676 Kamehameha Hwy)


Tässä vielä saarikierroksen päätteeksi hauska postikorttikartta Havaijin eri saarista. Kuten tästäkin kuvasta näkee, niin North Shoren pipeline aallot on merkitty Oahun saarelle. Hitsi, tännehän on siis palattava takaisin, aaltojen bongaukseen! Ja onhan täällä myös monia muita mielenkiintoisia kohteita, jotka haluaisin tulevaisuudessa nähdä. Jo pelkästään Oahun saarikierros osoitti, että Havaiji on todella monipuolinen!



Onko lukijoiden joukossa muita Havaiji-faneja?

Eng // One day in Hawaii we rented a car and did the short road trip around the beautiful Oahu island.