Vanha tuttu ja toimiva Koh Lanta

Saarihyppelymme jatkui Koh Jumilta lähellä sijaitsevalle Koh Lantan saarelle. Tämä Thaimaan kestosuosikkisaari ei lienet hirmuisesti esittelyjä kaipaa. Tänne tehdään pakettimatkoja, mutta yhtä lailla saari kuuluu edelleenkin monen reppureissaajan listalle. Ja miksipäs ei. Toki samanlaista autenttista rauhaa ja hiljaista rantaa täältä on vaikea löytää, mutta sitäkin enemmän palveluita ja aktiviteetteja, sukellusmahdollisuuksia unohtamatta. Meillä ei ehkä alunperin ollut tarkoitus mennä edes Lantalle, sillä olemme siellä jo pari kertaa aikaisemmin lomailleet. Mutta ne palvelut, ne ajoivat meidät tällä kertaa Lantalle. Minun silmätulehdukseni ei nimittäin ottanut parantuakseen ja Kambodzasta vuoden alussa saadut silmätipat olivat loppumassa. Lisäksi tiesin että seuraavaan viikkoon en ainakaan pääsisi näin ison paikan sairaalaan, joten otettiin parin yön pysähdys Lantalla ihan tästä syystä. Lekurilta sain lisää tippoja, kolmea erilaista sekä allergialääkkeet. Kummasti muuten loppui pieni tukkoisuus ja nuha joka oli vaivannut jo pidempään. On vähän hurjaa ajatella, että suurella todennäköisyydellä Aasian viemärivesi ja maasta nouseva pöly on tulehduttanut silmäni, sekä aiheutti allergiaa.

Koh Lanta oli kuitenkin, jälleen, mukava paikka pyörähtää. Toimi täydellisesti juuri tähän saumaan. Sillä toisinaan pidempään reissatessa esimerkiksi länkkäriruuan ja sanotaanko nyt vaikka että hyvin vaikeasti saatavan juuston, himot nousevat potenssiin sata, niin silloin tekee gutaa olla vähän isommassa mestassa, jossa etsivä löytää kaiken maailman herkkuja herkkunälkäänsä. Fat Monkey tyydytti meidän hampurilaishimot ja German Bakery tarjosi ciabattaleivät juustolla, siis JUUSTOLLA! Voi hallelujah!




Saaren vilkkain kylä, Saladan, sijaitsee Lantan pohjoispäässä, jonne myös suurin osa lautoista saapuu. Satamasta muuten löytyy kasa innokkaita tuk tuk-kuljettajia, jotka ovat ihan pokkana valmiita kiskomaan tupla- ellei triplahintoja kyydistä hotellille. Normaalihinta matkasta Lantalla paikasta A paikkaan B vaihtelee 50-100 BHT per henkilö. Kuulin vain kuinka satamassa pyydettiin jopa kolmeasataa kyydistä joitain. Itse osasimme suoraan tinkasta sopivan hinnan meille.
Meidän hotelli sijaitsi Klong Dao -rannalla, joka on Long Beachin (Phra Ae) rannan lisäksi Koh Lantan suurimpia ja siten myös suosituimpia. Koh Lantalla on paljon turisteja. Siitä ei pääse mihinkään.

Me reippailtiin kävellä useampana päivänä paahtavassa kuumuudessa Klong Dao beachin eteläpäästä Saladanin satamaan. Ja piti kyllä pari kertaa hieraista silmiäni, kun saavuttiin Saladanin hotellin valkoiselle rannalle. Tänne alla olevissa kuvissa näkyviin. Aika huiman näköistä oli nimittäin sielläkin.


Itselle Lantalla kuitenkin lempparirantoja ovat etelämmässä oleva Relax Bay, sekä Klong Dao, jolla hotellimmekin oli. Lanta oli vähän kuin kotiin tulisi, sillä tiesimme minne mennä syömään hyvin ja nappasimme aina vain tuk tukin allemme ja suuntasimme esimerkiksi Long Beachin Castaway Resortiin, jossa ruoka oli säilynyt viimevuotiseen tapaan erinomaisena.



Lantalla päivät olivat polttavan kuumia. Joten meressä viilennys teki terää. Mutta kuten monessa muussakin paikkaa Thaimaassa, laskuveden aikaan jo iltapäivästä, meri alkaa vetäytymään niin kauas, että uimisesta tulee aika haasteellista. Tällöin merenpohjasta paljastuu kaikki pienet rapuset, jotka kipittelevät kiireen vilkkaa kolosta toiseen.
Koh Lantalla tunsin muuten parina iltana ensimmäistä kertaa kuukausiin, miltä se pieni vilu tuntuikaan taas. Tuk tukin ajaessa meitä illalla rantabaarista pois, olin suorastaan jäässä (no en oikeesti), mutta siltä se tuntui. Onneksi tämä oli hyvin ohimenevä ilmiö ja kaikki muut hetket Thaimaassa olivat takuuvarmaa lämpöä.


Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella (Lumialla tai goprolla), järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.


Eng // One of the most popular island in Thailand must be Koh Lanta. It´s very turistic but I still like it.

-----------
Majoitus:
Ocean View Resort, 4 yötä 135 eur 


Thaimaan saarihyppely: Koh Jum

Terkkuja täältä Uudesta-Seelannista! Oon ihan päästä pyörällä, sillä täällä on ihan huikeen kauniin näköistä. Ja jotenkin tuntuu että ei malttais enää yhtään palata näihin aikaisempiin seikkailuihin, kun tekisi mieli purkaa heti kameran muistikortti ja pamauttaa ensimmäiset kuvat Queenstownista tulille.
Mutta oikeastaan sen verran viluista täällä kuulkaa tuppaa olemaan, että jouduin ostamaan piponkin. Esittelin sen täällä facebook-sivuillanikin. Lisäksi useampi teekannullinen lämmintä on tullut kumottua viime päivinä, joten ainakin näin iltaisin lämmittelisi mieluusti luitaan tuolla Thaimaan lämmössä. Eipä sillä, kai se on yhdyttyvä kaikkien muiden kuoroon siitä, että ei näitä Uuden-Seelannin maisemia voita kaiketi mikään! Joten enemmän kuin tyytyväinen olen täälläkin. Tässä ja nyt.

Mutta hypätään nyt kuitenkin lämmittelemään Thaimaan saarihyppelymme kolmannelle saarelle, Koh Jumille! Phuketista kerroinkin jo aikaisemmin mielipiteeni ja sitten huviteltiin ja snorklailtiin onnellisesti Phi Phillä, josta sujuvasti veneiltiinkin itsemme tänne meille aivan tuntemattomalle saarelle. Miksikö sitten Jumille? Haluttiin kokea jokin uusi saari, entuudestaan tuttujen saarten lisäksi ja tämä löytyi ihan lennosta surffailemalla ja tutkien Instagramista Thaimaa hashtageja. 
Phi Philtä pääsee sesongin aikaan tänne Koh Jumin saarelle kerran päivässä. Matka aika on parisen tuntia, ja kaikista myyntipuheista huolimatta merimatka taittuikin kuin sillit purkissa isommalla pitkähäntäveneellä, eikä suinkaan lautalla vessoineen kuten oli luvattu. Jälleen kerran tuli siis pieni ylläri hihasta, mutta niihin on Aasiassa matkailijan syytä varautua muutoinkin. 

Olimme varanneet kivan hotellin aivan rannasta ja satamaan päästyämme tinkasimme itsellemme tuk tukin viemään meidät hotelliin perille. Jo tämä tuk tuk matka paljasti meille, kuinka pienelle ja autenttiselle saarelle olimmekaan tulleet. Hiljaisuus, se huokui paikasta, joka taas toisaalta teki terää Phi Phin jälkeen.



Vuokrasimme yksi päivä Koh Jumilla skootterin allemme, jotta päästiin tutustumaan saareen päästä päähän. Ja totta puhuakseni, koko saaren haltuunottaminen ei hirveän kauaa vienyt, koska kyseessä oli todellakin pieni saari. Ja oikeastaan saaren pohjoispuoli kantaa nimeä Koh Pu. Tiet olivat osittain hyväkuntoisia, mutta myös aikamoisia hiekkakenttäosuuksia jouduttiin taas ajelemaan. Minä istuin pelkääjän paikalla huivi tiukasti naaman ja silmien edessä, jotta en saisi pahasti hiekkapölyä silmiini. Helle oli huikea tuohon aikaan Thaimaassa ja huivin kanssa olikin paikoitellen vähän tukalaakin matkustaa. Mutta siitä selvittiin. Saaren karttakin itsessään oli aika söpö. Kattokaa nyt, tällä mentiin!




   
Ja sitten Suomalaisiin. Meitä on sitten kaikkialla! Täälläkin pohjoisen pienellä Pu:n rannalla oli kylttiin kirjoitettu "Korvatunturi" suomen lipun sävyissä. Ja törmättiinpä siellä yhteen suomalaiseen tyttöönkin, joka kertoi olleensa saarella jo monta kertaa ja palaavansa aina uudelleen. Toisaalta ymmärrän, sillä ranta huusi tyhjyyttään ja siellä oli vain muutamia hotelleja. Täydellinen omaa rauhaa rakastaville.




Meidän suloinen rantamökki oli kyllä aivan pelipaikoilla ja siitä kelpasi kyllä maisemia merelle katsella. Meidän mökin ja rannan välissä oli ainoastaan pieni hierontapaikka, jossa kävinkin kerran thaihieronnassa. 
Saari vaipui jo hyvin aikaisin illasta yöunille. Kerran menimme vartin yli yhdeksän illalliselle, tajutaksemme että ravintola oli jo kiinni ja kokki lähtenyt kotiin. Sinä iltana syötiinkiin sitten pelkkää jätskiä nälkään, sillä sitä sai ravintolan pakkasesta. Tästä oppineena riennettiinkin muina iltoina aikaisemmin illalliselle.


Onko Koh Jum kenelleekään muille tuttu paikka? 
Rannoista muuten vielä sen verran, että paikoitellen saaren rannat olivat niin täynnä isoja kiviä, että uimaan meneminen oli todella haasteellista. Eli varsinainen vesipedon paikka tämä ei kyllä ole. Mutta totaaliseen rentoutumiseen ja rauhaan oikein passeli valinta.

Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella, järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.


Eng // Our Thailand island hopping next destination after Phuket and Phi Phi, was little island called Koh Jum.

-----------
Majoitus:
Andaman Beach Resort, 4 yötä 173 eur 

-->

Moonlight Cinema ja Oscareiden odotusta

Vuoden odotetuin palkintogaala on jälleen käsillä. The Oscarit. Voin niin taas sieluni silmin nähdä sen reporttereiden valmistelujen kuhinan punaiseksi matoksi muuttuneella Hollywood Boulevardilla, joka suljetaan laajalta alueelta aina Oscar juhlia varten. Varmaankin juuri parhaillaan meikkisiveltimet heiluvat alan ammattilaisilla ja pian starat pukeutuvat stylistien valitsemiin luomuksiin. Tähtipölyn voi niin tuntea tänne Melbourneen saakka!
Joka vuotiseen traditioon kuuluva Oscar-gaala ei katso aikaa eikä paikkaa meillä maailmanmatkaajilla, vaan vastaanottimen ääreen on virittäydyttävä olipa aikaero mikä tahansa. Normaalistihan gaala nähdään suomessa maanantai aamuyöstä, jolloin olen Hollywoodin Dolby Theatren viimeisen parhaan palkinnon elokuvan Oscarin jaon jälkeen siirtynyt suoraan päiväksi töihin. Kerrassaan tehokasta! Tänä vuonna tuo sama kaava ei toteudu oikeastaan lainkaan, vaan palkinnot jaetaan Australian aikaan maanantaina lounasaikaan. Hassua! Ja toisaalta aika miellyttävä aika katsella juhlallisuuksia. Niin, eikä töihinkään ole enää kiirettä.

Kävimme katsomassa tänään vielä yhden Oscareissa ehdolla olevan elokuvan täällä Melbournessa, Birdman:in. Puitteet elokuvalle olivat aika huikeat! Kaupungin Royal Botanic Garden puistossa näytetään useana iltana viikossa auringon laskettua elokuvia taivas alla. Mukaan saa ottaa omia eväitä, viiniä, picnic viltin, peittoja, tyynyjä, säkkituoleja. Kaikkia näitä nähtiin. Mutta meidän varustus oli hyvin vaatimaton näihin nähden. Olimme varautuneet istumaan pelkällä nurmikolla, mutta saavuttuamme paikalle, oli kuin meitä varten jätetty tyhjä puistonpenkki ison puun katveeseen. Nappasimme sen itsellemme ja ihailimme pian tummuvaa taivasta, puiston puiden latvoja ja kaupungista kantautuvia pilvenpiirtäjien valoja ennen elokuvan alkua.
Leffaliput tapahtumaan maksoivat 19 AUD per nassu ja paikan päältä sai ostettua vielä parista eri foodtruckista evästä ja juomia. Tosin aika kalliiseen hintaan. Leffa oli ihan huikea kokemus kaiken kaikkiaan ja on jatkumoa meidän toissa kesän Drive-in elokuva kokemukselle Los Angelesissa. Niin ja ei voi kyllä muuta kuin todeta näin kolmen päivän Melbourne kokemuksella, että nämä ihmiset todella osaavat nauttia elämästä ja kaupunki antaa sille vielä aivan loistavat puitteet!





Mitä elokuvaan tulee, niin sehän oli loistava! Päähenkilöä esittänyt Michael Keaton veti hyvän roolin ja onkin ehdolla parhaasta miespääosasta. Tosin alkuvuoden muissa palkintogaaloissa tämän pystin on vienyt Eddie Redmayne, elokuvasta The Theory of Everything, jota en ole muuten vielä nähnyt. Oletteko te? Oma tämän hetken elokuva suosikkini on kyllä Boyhood. Tätä elokuvaa kuvattiin 12 vuoden ajan ja kertoo kauniisti elämästä. Tästä soisin kyllä Patricia Arquettelle sivuosa Oscarin mieluusti. Arvaatteko muuten missä näin elokuvan? Lentokoneessa matkalla Singaporesta Australiaan. Emirates oli lentoyhtiönä huikea kokemus ja voisinkin siitä tehdä ihan oman postauksen, niin erilainen ja positiivinen kokemus se oli. Isoine screeneineen ja ensi-ilta leffoineen. Peukutan!
Parhaan elokuvan oscarista on kyllä tänä vuonna vaikea lähteä veikkaamaan, kun olen kahdeksasta ehdolla olevasta nähnyt vain muutaman. (Häpeällinen suoritus, mutta menkööt maailmanympärimatkan piikkiin!). Boyhoodia melkein toivoisin voittajaksi, mutta The Grand Budapest Hotel, Selma ja Eastwoodin American Sniper ovat kaiketi myös mukana kärkikastissa. Nähtäväksi jää, ja pianhan se selviää.

Nyt siis takaisin Hollywoodiin! Täällä ollaan melkein valmiita jo Oscar veikkauksien kera (voit muuten ladata omasi täältä). Ensiksi nukun hyvät unet alle ja sitten töllön ääreen. Kuka muu aikoo valvoa ja seurata vuoden odotetuimman gaalan?


Eng // I'm waiting The Oscars and we went to Moonlight Cinema here in Melbourne. It was fun!

Seuraathan Instagramissa

Terveiset täältä Singaporen lentokentältä! Muutaman tunnin kuluttua astutaan koneeseen kohti Australiaa ja on aika sanoa morot Aasialle. Oon ihan fiiliksissä Australiaan menosta! Ja samaan aikaan on aika haikeaa jättää tämä eksoottinen ja sopivasti ihmeellinen Aasia taakseen. Kiinalainen uusi vuosi ja siihen liittyneet juhlallisuudet ja koristelut kaikkialla Aasiassa on olleet myös huikeita. On tämä maaginen ja visuaalisesti kaunis paikka.
Samaan aikaan ajatukset on Australian puolella. Olen vuosia haaveillut pääseväni Australiaan tai aina ajatellut että vitsi, olispa siistiä päästä sinne! Ja pitänyt sitä ehkä jollain tasolla vähän mahdottomanakin kohteena. Niin kaukana ja kaikkee... Ja en oikein nyt hahmota sitä, että sinne nyt ollaan oikeesti matkalla. Aika hurjaa! Ja kivaa! :)


Ollaan otettu Aasian viime päivistä kaikki irti ja siitä syystä blogi ei ole päivittynyt ihan toivotulla tavalla. Mutta Instagramista voitte seurata reissua aika hyvin realiajassa. Minut löytää sieltä nimellä ’Sannasmag’. Käy ihmeessä kurkkaamassa! Tässäpä viime aikaisia kuvia Instasta.




Toivottelen tässä meille hyvää lentomatkaa uudelle mantereelle ja teille kaikille isosti terkkuja sinne Suomeen! Kuullaan seuraavan kerran tuolta Down Underista. Jaiks!

Eng // You can follow me on Instagram on name ’Sannasmag’.

Trash Hero

Tänään on jälleen maanantai. Kuten tänä maanantainakin, niin myös viime viikon maanantaina joukko vapaaehtoisia sankareita kokoontui aamukymmenen aikaan Koh Lipen rannalla keltaisiin puettuna. Tuota joukkoa kutsutaan nimellä Trash Hero. Joka maanantaiseen tapaansa he valjastavat joukkonsa ja suuntaavat lähisaarille pelastaakseen paikallista luontoa ja ympäristöä tuholta. Tuo tuho on pääsääntöisesti muoviroskaa.

Viime maanantaina näillä sankareilla oli suuntana Lam Shun, Koh Adang ja Koh Hin Ngam -saaret. Kaikkiaan 48 ihmistä osallistui näihin talkoisiin ja he siivosivat päivän aikana huikeat 450 kiloa roskaa pois saarilta!


Miksikö kerron asiasta? Tuona maanantaina osallistujamäärän piti olla 50. Meidän piti olla joukoissa mukana. Mutta minkäs teet kun miehelleni tuli ripsa-pipsa kylään, tuo Aasian yllättävä vieras joka ei kysy lupaa tulla, sunnuntai-iltana ja maanantai menikin sitten toisinlaisissa merkeissä. En kuitenkaan halunnut jättää tätä asiaa huomioimatta ja nostamatta esiin, koska olen aivan varma että lukjoidenkin joukosta löytyy henkilöitä joita asia kiinnostaa! Minulle tässä Trash Hero -kampanjassa yhdistyy usea asia; muovi, tuo viholliseni ja roskaaminen. Matkailun kasvavassa tahdissa, on entistä enemmän tärkeämpää kiinnittää huomiota kestäviin ratkaisuihin. Ja kuka edes roskaa? Kenellä tulee mieleen jättää omat roskansa toisten siivottaviksi?

Tässä yhden Trash Hero -päivän muovipullojen keräysmäärä ja niiden alkuperämaat. Pullot ovat huuhtoutuneet virtauksien mukana Intian valtamerestä. 600 muovipulloa maittain: 350 malesia, 100 thaimaa, 58 indonesia, 20 malediivit.



Hatunnosto kaikille Trash Hero -kampanjassa mukana oleville! Seuraavalla kerralla toivon niin pääseväni kantamaan korteni kekoon, sillä minähän rakastan Koh Lipeä ja muita kauniita Thaimaan saaria. Toivottavasti sinä pääset mukaan myös. Heitä voi seurata facebookissa, josta käy ilmi, että kampanja on levinnyt laajemmaltakin. Myös Indonesian Gilin saaret on mukana, kuten myös Thaimaassa esimerkiksi Ao Nang.

Osittain kampanjaan liittyen on myös lanseerattu "Love Koh Lipe" -vesipullo kampanja, jossa kehoitetaan välttämään ja vähentämään kertakäyttöisten muovipullojen käyttöä. Uudelleen täytettävään alumiinipulloon voit tankata vettä ilmaiseksi useista saaren kampanjassa mukana olevista vesiautomaateista. Tämä kuulostaa erittäin hyvältä suuntaukselta! Eikä pullo maksanut kuin vajaat viisi euroa.

Mitä voin itse tehdä? Ja ostinko alumiinipullon? Tässä päästään toiseen lempiaiheeseeni, kemikaalit. Sanotaanko näin, että olisin halunnut ostaa tuon pullon, mutta pitkien tutkailujen jälkeen en uskaltanut ostaa sitä. Miksikö? En ensinnäkään tiedä pullon valmistajaa, enkä siis voi tietää alumiinin valmistustavasta tai ekologisuudesta sen enempää. Alumiinin tuotanto kun ei varsinaisesti ole ekologista toimintaa ja pullojen pinnoitteista ollaan montaa eri mieltä. Sanotaanko näin, että tässä kohtaa tuli ikävä kotonani olevaa LifeFactoryn lasista juomapulloa, jota en saanut reissuun mukaan kun käsimatkatavaroilla reissataan. Tunnustus; kaikki me tarvitsemme vettä ja olemmekin siis joutuneet aina ostamaan veden muovipullossa. Sydäntäni on riistänyt lähes joka kerta. Mutta jos mahdollista, ostamme aina sellaisen ison 5-6 litran kokoisen tonkan, josta täytämme pienempiin pulloihin joka päivä vettä. Nämä ovat niitä aivan pieniä tekoja, joita voi itse tehdä matkoilla.
Jos jostain voimme lohduttautua Suomessa asuvana, niin toimivasta pullojen kierrätyksestä. Kierrätyspullojen palautusaste liikkunee suomessa lähes 90 prosentissa. Mutta toisin on täällä Aasiassa. Siksi jokainen tekomme jättää jäljen. Joten tehkäämme se olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla.



Minusta on hienoa kuitenkin nähdä  tämän tyyppistä toimintaa ja heräämistä aivan viherjuuritasolla. Trash Hero -päiväksi tarvittavat roskapussit, kuljetukset, juomat ja ruuat tulevat lahjoituksena Koh Lipen ravintoloilta ja hotelleilta. Näin mukana olevat yritykset tukevat myös toimintaa. Viime maanantaina mukana oli myös Lipen saarella tukipaikkaa pitävän Royal Thai Navy yhdellä veneellään. Vastuullinen matkailu on kaikkien asia. Tai tulisi olla. 

Minulle alkaa muuten pikkuhiljaa hahmottumaan yksi kantavista teemoista tällä reissullani ja se on tuo kaikille tuiki tärkeä elementti, vesi. Vesi ja sen saatavuus, sen puhtaus ja oikeus. Valaistuinkin aiheesta ihan jo reissumme alkupuolella Hollywoodissa, jossa olimme My Name is Water -elokuvan ensi-illassa ja josta kirjoitinkin heti elokuvan nähtyämme ajatukseni
Aiheesta lisää myöhemmin, selvästikin.


Eng // Trash Hero -campaing helps to clean Koh Lipe island and islands near by from the trash and plastic bottles. You can do your part as well. More on facebook.

The Beach. The Moby. The Phi Phi.

Joka kerta kun saavun Phi Phi saarelle, alkaa päässäni soimaan Mobyn Porcelain biisi. Tuo 'The Beach' -elokuvasta tuttu tunnari. Koin tämän saman saapuessani ensimmäistä kertaa saarelle vuosia sitten. Liekö apuna ollut juuri tehty veneretki Maya Bay:hin, mutta se biisi vain alkoi soimaan päässäni ja oli huikeaa astella silloin kapeiden kujien lävitse uudelle saarelle ensimmäistä kertaa. 
Tämä taika ei ole näemmä sammunut, nimittäin Porcelain alkoi soimaan tälläkin kertaa, saavuttaessa nyt kolmatta kertaa Phi Phille. (Jos muuten mietitte, mikä biisi mahtaakaan olla kyseessä, niin linkitin sen tuonne postauksen loppuun).

Phi Phi ei siis ole menettänyt taikaansa, ainakaan minuun. Ja se oli upeaa todeta. Vietimme Phi Phillä 5 yötä. Ja kuten aina ennenkin, lähtöpäivänä minusta tuntuu aina, että olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Se on mielestäni hyvä merkki se. Yövyttiin tällä kertaa meille majoituksen osalta ihan uudella puolella saarta, koska vakkari hotellimme Andaman Legacy oli tupaten täynnä ja muutkin tutut paikat meidän tämän reissun budjetille ylihintaisia. Täytyi siis mennä riskillä, sillä hotelli sijaitsi hyvin lähellä niin kutsuttua bilerantaa (Dalum Bayta) ja haha, perille päästyämme kävi kyllä selväksi, että poolpartyt alkoivat jo päivällä ja ainoa hiljainen hetki vuorokaudessa sijoittui johonkin aamuyön tunneille, hieman ennen auringonnousua ja aamupalaa. Tällä saarella bileet raikaa siis melkein 24/7, joka oli sinänsä mielenkiintoinen kokemus, koska ollaan aikaisemmin uinuttu makoisasti ihan toisenlaisessa majoituksessa, hieman sivummassa kaikesta. Ja luulenpa, että jatkossa pidättäydyn samoilla seuduilla. Mutta tämäkään ei silti tuonut tummia pilviä päämme päälle vaan kyllä Phi Phi on minulle rakkautta. Niin kaunis paikka.
 



Phi Phillä ollessa kannattaa suunnata rantapäivän viettoon Long Beachille. Tai niin me ainakin lähes joka päivä teemme. Sinne pääsee joko pitkähäntäveneellä tai kävellen pienen ja osittain vaikeakulkuisen metsän halki. Se kuitenkin kannattaa, jos haluaa päästä ihanalle rannalle. Muita minun makuun varteen otettavia rantoja ei Phi Phillä oikeastaan ole. Paitsi tietysti jos lähtee päiväksi saarihyppelylle, niin kaikki lähistöllä on upeaa. Long Beachillä on myös aivan mahtavat snoklausmahdollisuudet ja kävinkin snorklaamassa siellä parina päivänä. Siitä kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessani täällä.




Phi Phille pääsee helpoiten lautalla Phuketista tai Krabilta. Toki yhteydet lähisaarilta, kuten esimerkiksi Koh Lantalta ovat päivittäiset. Muutoinkin Thaimaassa on todella helppo reissata saarelta toiselle. Lauttoja on jopa useita päivässä. Meillä lauttalippu Phuketista maksoi noin 10 e/hlö ja matka kesti kuljetuksineen hotellilta noin 3 tuntia.

 
Phi Phillä on useita kapeita katuja halki kahden päärannan ja näiden katujen ympärille oikeastaan koko saari rakentuukin. Nyt oli kyllä nähtävillä laajentumista myös sataman hiljaisempaan puoleen, joten kuten niin moneen muuhunkin paikkaan, niin myös tännekin rakennetaan jatkuvasti lisää. 
Näissä kapeissa kaduissa piilee kuitenkin jokin tietty fiilis. Vaikea selittää tarkemmin, mutta kujilta löytyy hyviä ravintoloita, pikku kauppoja, sukellusmestoja sekä tatuointistudioita. Siinäpä ne oikeastaan. Auringonlaskun jälkeen kuuluisa bileranta alkaa täyttymään juhlijoista, ja eihän sitä voi kieltää, etteikö se ole siistiä tanssia varpaat rantahiekassa tähtitaivaan alla ystävien kanssa. Onhan se vaan niin pirun siistiä! Siksipä kai tuonne saarelle niin monet tulevatkin.





Phi Phin taika jäi yhä kytemään, joten innolla odotan jo mahdollista seuraavaa kertaa. Jolloin muuten haluaisin nähdä The Beach -leffan siellä. Elokuvaa näytetään kuulemma edelleenkin kerran viikossa erään baarin kattoterassilla, tähtitaivaan alla. Think about that.
 






Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella, järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.

 
Eng // There´s something magical in Phi Phi Island. I love spending time in there.

-----------
Majoitus:
Sabai House, 5 yötä 211 eur