Laguna Beachin lumoissa

Torstainen Thanksgiving sujui ihanasti! Ruoka ja seura oli parasta! Ja mukana oli myös kaksi aivan ylisöpöä koirulia, joiden kanssa leikittiin paljon.

Kiitospäivää edeltävän viikon vietimme kuvan kauniissa maisemissa OC:ssä, Orange Countyssa, ihanan suomalaisen pariskunnan luona. On muuten ollut tosi hienoa tavata ja tutustua LA:ssa asuviin suomalaisiin! Ovat mielestäni aika onnekkaita asuessaan täällä, miten kukin tänne on aikoinaan sitten ajautunutkaan on mukavaa kuulla heidän tarinansa ja tietysti miettiä voisiko se olla itselle myös mahdollista... Tosin, olen myös tavannut ja kuullut henkilöistä, joille paikka ei ole vain täysin sopinut ja Suomi on vienyt voiton.
Me viihdyttiin kyllä OC:ssakin! Varsinkin yhdellä suosikkirannoistani Laguna Beachillä, joka on näin talviaikaan kuin uinuva kaunis piparkakkutalo. 
Kävimme ensimmäisen kerran Lagunalla vuosi sitten kesäkuussa, ja silloin meno oli sähäkämpää ja rannat täynnä ihmisiä. Näin marraskuussa, vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ei rannalla ollut kuin muutamia ihmisiä ja kaupunki tuntui kuin vetääntyneen talviunille. En voinut kuvitellakaan että kenelläkään täällä olisi ollut mitään syytä mihinkään stressin tapaiseen. Niin rentoa täällä oli. Smoothiet rannalle haettiin tietty Whole Foodsista (ja parhaillaan tätä kirjoittaessanikin nautiskelen hullun hyvästä Farmers Garden green-smoothiesta täällä Whole Foodsissa. En kestä miten hyvää tää on - ja millä ihmeellä korvaan tämän jatkossa).

 


Laguna Beachin kaupungissa (tekisi mieli kirjoittaa kylässä, niin pienen oloinen se on) on muutamia isompia katuja kauppoineen ja keskusta-alue onkin helposti käveltävissä. Rannalla kävelyn jälkeen me menimme Tommy Bahama -nimiseen ravintolaan syömään, joka itseasiassa näkyy tuossa kuvassa (valkoinen korkeampi rakennus). Ja herkkuburgerihan sieltä listalta tupsahti eteemme. Nam!





Laguna beachin ympäristö on todella kaunista ja sitä kannattaakin ajaa aivan merenrantaa pitkin. Hulppeat huvilat kallioiden kielekkeillä ovat aivan törkeän hienoja ja auheuttavat kivasti pientä kateutta. Jotkus siis oikeasti asuu sellaisissa luksus-huviloissa merinäköalalla, wau! ja huokaus.





Suosittelen ehdottomasti LA:n vierailulla myös pistäytymään OC:ssa ja juurikin Lagunalla. On ehdottomasti pienen ajomatkan arvoinen ja antaa enemmän käsitystä paikallisesta menosta.

Eng // Laguna Beach in OC is absolutely beautiful place and very relax.

Happy Thanksgiving!

Torstaina vietetään Jenkeissä Kiitospäivää! On ihanaa päästä seuraamaan paikan päältä kaikkia näitä suuria juhlapyhiä amerikoissa, kuten aikaisemmin lokakuussa Halloweenia. Joulu olisi varmaan kaikkein överein juhlapyhä täällä, ja hurjin ja kiireisin. Esimakua siitä ollaan jo saatu lukuisilta ostareilta, joissa on toinen toistaan upeampia joulukoristeita sekä tietysti jättimäisiä joulukuusia.
Kiitospäivän jälkeisenä päivänä on Black Friday, jolloin käynnistyy virallisesti joulun shoppailukausi. Black fridaysta olen vain kuullut kaikkia hurjia juttua, miten ihmiset ryntäävät ja jonottavat kauppoihin hullun lailla ja osa jopa talloontuu ja jää jalkoihin hulinoissa.
Käytiin nyt illalla etsimässä yhtä elektroniikkajohtoa Best Buysta ja kieltämättä piti pari kertaa hierasta silmiä kun huomattiin että kaupan edustalle on leiriytynyt telttojensa kanssa pitkä liuta ihmisiä... Ilmeisesti jokin tosi kova tarjous tiedossa! Ensimmäiset ovet avautuvat jo keskiyöllä ja kuulemma koko perjantai on yhtä shoppailua!

Paljosta saan myös itse olla kiitollinen ja meidän ensimmäinen Thanksgiving amerikoissa vietetään ystävien kesken, hyvin syöden, pelaten ja mukavia jutustellessa. Emme olleet itse osanneet suunnitella mitään menoa tälle päivälle, kun ajattelin että tämä on kovasti perhekeskeinen juhla, joten oli kiva saada kutsu Kiitospäivän viettoon paikalliselta ystävältä. Tuskin maltan odottaa Kiitospäivän viettoa!




Tämä kuva on Laguna Beachiltä, josta pian tulossa isompi postaus! Happy Thanksgiving! Miten sinä vietät Kiitospäivää?

Eng // Happy Thanksgiving!

Paremmalla onnella Hollywood -kyltille, osa II

Edellisessä postauksessa kerroin kuinka urheasti yritettiin päästä selfieen legendaarisen Hollywood-kyltin kanssa. Matka oli pitkä ja sen verran tutuiksi tultiin Griggith Parkin trailireittien kanssa, että oltiin pari päivää myöhemmin aikalailla varmoja, että nyt vietäisiin maaliin saakka tämä vaellus.
Oikoreitit oli selvillä ja haikattiin urheasti kylttejä kohden. Parin tunnin haikkauksen jälkeen alettiinkin olemaan jo aika lähellä "kohdetta" ja päätettiin tässä vaiheessa saavutusta jäädä ottamaan kasa selfiitä sekä "parit" pakolliset hyppykuvat.





Ja kerrankin voi sanoa, että olipa hyvä että jäätiin omahyväisesti ottamaan ne selfiet. Nimittäin juteltiin näköalatasanteella hetki erään pojan kanssa, joka oli Minnesotasta ja hän oli päättänyt vain kävellä rinnettä ylös kyltille. Hän oli niin itsevarman oloinen asiastaan, että huikattiin vaan perään, että nähdään kohta huipulla! Perästä tullaan... Tähän väliin täytyy todeta, että sen verran olin itse asiaan perehtynyt, että kylttiä lähemmäksi pääsee vain niiden yläpuolelta, eikä näin alhaalta päin kavuten kuten tämä herra lähti matkaan. Eikä mennyt aikaakaan kun yläpuolelle ilmestyi helikopteri pörräämään LAPD:n logoissa. Lisäksi ylhäältä tälle pojalle huudettiin kovaäänisiin jonkun sorttisia perääntymiskehoituksia. Olihan kuulkaas villiä! Poitsu lähti kiltisti perääntymään ja laskeutui takaisin kukkulalta, ja me sen kuin jatkoimme selfieiden ottoa - siis onneksi ei oltu niin tyhmiä että oltais lähdetty tarpomaan samaa reittiä... Helikopteri pörräsi uudestaan vielä muutaman lisäkeikan, ikään kuin varmistaakseen asian ja häipyi sitten horisonttiin.




Siispä kuinka suoriuduttiin? No emme päässeet koskemaan kylttiä, eikä edes hullun rohkeesti saatu LAPD:tä peräämme vaan ihan coolisti tyydyttiin ottamaan vaan kuvamme tässä näköalatasanteella, joka osoittautui oikein passeliksi kohteeksi kylttien ihailuun. Matkalla näimme ratsastajia ja ranchin, jonne minun on tarkoitus yrittää ennättää mennä vielä ratsastamaan.






Eng // Our second time hiking in Griffith Park did get us closer to the Hollywood-sign. It was worth it.

Hollywood -kyltille haikkaus, osa I

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, tuo Hollywood Hills -kukkuloilla seisova, maaginen yli viisitoistametriä korkea Hollywood -kyltti, oli yksi tämän reissun agendoista. Siis yrittää päästä mahdollisimman lähelle sitä ja tietysti ottaa selfie sen kanssa. 
Netti on pullollaan toinen toistaan pätevämpiä ohjeita siitä, kuinka kyltille pääsisi ja mehän lähdettiin yksi aamupäivä ohjeiden kera mars matkaan!



Aloitettiin helpointa tietä tietysti, tai niin ainakin luultiin. Kun ajoimme Beachwoodille, edessämme vain läheni lähenemistään tuo maaginen kyltti. En ollut koskaan nähnyt kylttiä näin läheltä, kun sen nyt auton etupenkiltä näin. Tyypit siis asuu aivan tuon kyltin alapuolella! Herranen aika! Ohjeistuksen mukaan tänne Beachwoodille voisi jättää auton ja lähteä normaalisti haikkaamaan yhtä monista Griffithin haikkauspoluista. Vaan eipä voinut, enää. Tien päässä meitä odotti tiesulku, jota vartioi mies. Hän sanoi että reitti on toistaiseksi pois käytöstä ja todennäköisesti tullaan sulkemaan kokonaan asukkaiden lukuisten valitusten pohjalta. Ongelmana on ollut kaduille tukkeeksi asti pysäköineet autot. Ymmärtäähän sen toisaalta, mutta onko pakko asua tuon maagisen kyltin alla, kun tietää että se houkuttaa monia...



No, meille jäi ainoaksi vaihtoehdoksi jatkaa autolla matkaa ylös kukkuloilla olevalle Griffith Observatorion parkkipaikalle ja sieltä alkavalle Hiking poluille ja yrittää sieltä käsin haikata kylteille, jotka silmin nähden olivat aikaisemmin nähtyä todella todella kauempana ja monen monituisen ja tutkimattoman mutkan takana. Oltiin siis jouduttu paljon kauemmas ja ilman ohjeita. Otettiin kuitenkin mieluusti haaste vastaan ja hypättiin poluille! 
Sää suosi meitä siinä mielessä, että vaikka tuuli oli yllättävän kova ja sää todella viileä (en uskonut että LA:ssa voi olla niin kylmä), niin meitä ilahdutti uskomattoman kirkas sää. LA:ssa oli satanut koko edellisen illan ja yön (harvinaista sekin) ja se auheutti sellaisen positiivisen efektin, että ilma oli todella kirkas ja maisemat jatkuivat silmän kantamattomiin todella kirkkaina. Nähtiin tuolta Griffith Parkista merelle saakka, jota en osannut edes ajatella, että se olisi mahdollista.






Haikkaus polkuja on Griffith Traililla useita ja yritettiin parhaamme mukaan valita oikeat polut kohti kylttiä, mutta vaikka kolmisen tuntia reippailtiin ympäriinsä, ei kovin lähelle sitten kuitenkaan kylttiä päästy. Mutta eipä sillä, reissu ei suinkaan ollut pettymys. Maisemat olivat täältä niin upeat, että en ole nähnyt kaupunkia mistäänpäin näin kauniina ja kirkkaana kuin tuona päivänä.






Griffith Park on itsessään yksi LA:n maamerkeistä ja hohkaakin Hollywood Hillsien järkälemäisenä kukkulan kuninkaana. Observatorio on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen ja sinne voi tosiaan ajaa suoraan autolla parkkiin (maksuton) tai jos haluaa, niin haikata Hollywoodista kuten me viime vuonna teimme. Sieltä itsessään on myös upeat näkymät yli kaupungin.


Vielä jäi siis kovasti hampaan koloon Hollywood-kyltin suhteen ja siitäkin syystä tämä postaus on jaettu kahteen osaan, koska homma ei jäänyt tähän. Vaan kyltin metsästys jatkui parin päivän päästä uusin voimin! Onko lukijoiden joukosta joku onnistunut päästä kyltille saakka?


Eng // Trying to get close to the Hollywood sign we needed to hike in Griffith Park.

City of Angels. Ajelulla Mulholland drivellä

Kaikki jotka ovat ajelleet Los Angelesin Mulholland Drivella tietänevät mistä kohtaa näköalapaikkaa nämä kuvat on otettu? Paikka on legendaarinen ja varmasti tallentunut miljoonien muidenkin kameroiden linssien läpi. Siltikin, paikka on taianomainen ja näkymät jumalaiset! Tänne kannattaa tulla puolituntia-tunti ennen auringonlaskua.






Täältä näkee myös legendaarisen Hollywood-kyltin. Ja hitsi, kun se näyttää aina niin lähellä mutta kaukana olevalta. Tämän reissun aikana on tarkoituksena käydä tutustumassa tuohon kylttiin kyllä niin läheltä kuin mahdollista. Tässä kuvassa se kylpee Kalifornialle ominaisessa, upeassa auringonlaskussa.



Harmikseni, kamera tai omat taitoni ei parempaan ikuistukseen yökuvissa pystyneet. Otin tietoisesti reissulle mukaan vain yhden linssin ja urheasti ajattelin selvitä sillä. Muistan kuitenkin aina tämän auringonlaskun ja sen miltä tuntuu kun miljoonakaupungissa alkavat nämä miljoonat timantit kimallella. Se on taikaa se!
On muuten hurjaa miten pimeä tuleekin hetkessä täällä heti, kun aurinko on laskenut. Sen jälkeen Mulholland Drive onkin tosi mystinen paikka, kapeine teineen ja hurjistelevine luksus-autoineen. Kuinka monelle Mulholland on tuttu kohde?


Eng // Sunset in Mulholland drive is one of the must see thing.