Bussilla Nycistä Torontoon

Linja-autossa_on_tunnelmaa... Linja-autossa_matka_katkeaa... Näin rallateltiin vanhassa laulussa. Ja en rehellisesti sanottuna oikein tiennyt mitä odottaa 12 tunnin bussimatkalta New Yorkista Kanadan puolelle Torontoon. Halusinpahan vain taittaa tuon matkan muuten kuin lentäen. Kaksitoista tuntia vaan tuntuu aluksi aika hullulle, mutta loppu viimein kun aamulla kello 5:30 lähdimme Brooklynista metrolla kohti Manhattanin Porth Authority bus Terminalia ja sieltä kello 07:15 lähtevään bussiin kohti Torontoa, matka taittui yllättävän nopeasti ja kivuttomasti. Melkein olisi voinut rallatellakin tuota biisiä...




Bussin lähtiessä ja kaartaessa pois Manhattanilta, näimme vielä kuinka kauniisti uusi päivä nousi jälleen tuon suosikki kaupunkimme ylle. Halusin ihan älyttömästi ottaa siitä hetkestä kuvan, mutta en vaan kyennyt... Tallensin näkymän vaan mieleeni ja kuiskuttelin itselleni, että pian nähdään taas oi New York! Pian...
Aamuruuhkaa ja aamupalaa syödessä oltiinkin jo yht´äkkiä seuraavalla pysäkillä jaloittelemassa. Kunnes neljän tunnin päästä vaihtui jo kuskikin. "Hetken" kuluttua vaihtui toinenkin kuski, eli neljän tunnin kuluttua edellisestä vaihdosta... ja sitten lopulta oltiinkin jo Buffalossa. Bussissa toden totta oli toimiva wifi, joka sekin auttoi ajan kulussa. Lisäksi ollaan nyt koukutettu itsemme Blacklist-sarjalla, joten sitäkin katsoessa aika hyvin hurahti. Maisemat tien päällä olivat tyypillisiä perusamerikkalaisia pikkukyliä. Tien varsia koristi kauniisti ruskan värit, ja innostuinkin jo romantisoimaan miten upealta Niagaran putoukset bussista tulevatkaan näyttämään! Mutta, viimeisellä pysäkillä ennen rajan ylitystä Buffalossa puikkoihin hyppäsikin vähän tiukempi tapaus. Hän heitti takanamme istuvan aasialaismiehen ulos bussista, koska hänellä ei ollut näyttää tarvittavia asiakirjoja rajan ylitykseen, eikä mies puhunut sanaakaan englantia puolustaakseen tilannettaan. Mun teki niin pahaa katsoa hänen jäävän sinne bussiterminaaliin puhelin kourassa, apua pyytäen. Meidän eurooppalaisia passeja kun kuljettaja oli vain hetkeä ennen nopeasti vilkaissut.
Buffalosta lähdön jälkeen bussi kurvasi nopeasti vain lentokentälle ja sitten oltiinkin jo kuin varkain Kanadan rajalla. Rajan ylitys meni itsessään ihan super helposti. Käveltiin vain kaikkien tavaroidemme kanssa passintarkastukseen ja tosiaan mitään kaavakkeita tai lippu-lappuja ei tarvinnut täyttää. Mutta en myöskään nähnyt rajaa ylittäessä pihaustakaan Niagaran putouksista, hehhh...
Päivä alkoi kääyntyä jo mailleen ja silmiin kävi bussin ikkunan lävitse kirkkaasti horisonttiin laskeva aurinko. Me oltiin selvitty kahdentoista tunnin bussimatkasta ja hypättiin hetkeä ennen päätepysäkkiä pois bussista kello 19:15, erään ostarin parkkikselle josta meidät noukittiin kyytiin. Jeee, olihan kokemus ja hyvä sellainen. Voisin ehdottomasti uudelleenkin matkustaa bussilla tuon matkan. Vielä kun hintaakaan tällä lystillä ei ollut kuin 49,50 USD. Edullisempiakin lippuja oli myynnissä, mutta me myöhästyttiin niiden ostosta. Eli jopa kolmellakympillä voi saada tuon bussimatkan.


Perillä veljeni ja hänen vaimonsa luona meitä odotti suorastaan luksusolot, kuten aina ennenkin. Ja täällä me nyt sitten tyytyväisinä löhöillään kun sälekaihtimien lomasta vilkkuu aika tyypillinen kanadalainen suburban-alue. Kaunis ja puhdas. 
Vuorokausi saapumisen jälkeemme myös isäni saapui ensimmäistä kertaa Kanadaan. Ollaan vähän näytetty paikkoja täällä ja eilen käytiin NHL pre-season pelissäkin. Kirppikselläkin käytiin, josta laitoin kuvia instagram-tililleni. Kaikki siis hyvin täällä päässä. Ja täällä on siis ihan hellesäätkin vielä! 
Toistaiseksi siis vuosi flip flopeissa on alkanut oikein hyvissä merkeissä säänkin puolesta...




Eng // We took a bus trip from New York to Toronto. 12 hours and it was actually pretty okay trip.

Postikorttiterveiset Kanadasta!

Hiphei täältä Kanadasta! New York jäi haikeasti taaksemme jo keskiviikko aamuna ja sainkin nieleskellä bussin penkillä istuessa jo siitäkin syystä että saimme kuulla ikäviä uutisia Suomesta ja toisekseen niinkin lapsellisesta syystä, kuin että jouduttiin jättämään yksi suosikkikaupungeistamme taaksemme ja jatkamaan matkaa. 
Ajattelin että teen ihan erillisen postauksen tästä 12 tuntia kestäneestä bussimatkastamme New Yorkista tänne Kanadan Torontoon. Tai no, oikeastaan Torontoa ei olla vielä tällä reissullamme nähtykään, kun majaillaan parhaillaan Toronton lähettyvillä veljeni ja hänen vaimonsa luona. Olosuhteet on tällä hetkellä kuin 5-tähden hotellissa, joten en juuri keksi yhtään syytä mistä voisin olla harmissani juuri nyt. 
Perillä meitä odotti itsetehdyt karjalanpiirakat, browniet ja omatekemä vanilja-suklaajäätelö. Vain muutamia herkkuja mainitakseni... Onneksemme myös aurinkoinen syyssää ja sininen taivas suosii meitä.

Tässäpä kuvafiilistä aamuiselta kävelylenkiltämme (lenkit tulevat kyllä tarpeeseen näillä herkkumäärillä)... Ja en ehkä malta odottaa pääsyä Niagaran putouksille, joka kylpee tällä hetkellä täydellä ruskassaan... ensi viikolla! Ensi viikolla!




(Toivon mukaan) syksyisen aurinkoista viikonloppua kaikille toivotellen!


Eng // Greetings from Canada. it´s good to be back.

Vapaudenpatsas kylpee ilta-auringossa

New York on aina ihana! Mutta jostain syystä täällä on nyt ollut lähes jokainen ilta, toinen toistaan upeampia auringonlaskuja. Ja sehän tekee tästä kaupungista vielä ihanemman! Ja kun auringonlaskut saa katsella eri paikoista eri iltoina, niin se on vähän kuin rakastuisi tähän kaupunkiin uudestaan ja uudestaan. 
Meillä kävi huikea munkki yksi ilta, kun olimme Etelä-Manhattanilla ja ehdotin että käydään moikkaamassa Vapaudenpatsasta Battery Parkista käsin, koska emme tällä reissulla olleet vielä käyneet kyseisessä puistossa. Perille päästessä ei voinut kun haukkoa henkeään, kun edessä oli Hudson joen ja New Jerseyn taakse tähän tapaan laskeva aurinko ja maisema.




Auringonlasku oli kyllä niin huikea. Tuntui että koko Lower Manhattan muuttui hetkeksi vaaleanpunaiseksi. Freedom Towerin peililasitkin kimalsivat kuin timantit ja vaikka aurinko laski mailleen jäi kaupunkiin helteinen sää, kuten keskikesällä. Nyt vasta viime päivät ovat selvästi olleet viileämpiä täällä ja monia selviä syksyn merkkejä on ilmassa. Siltikin ollaan kyllä niin onnellisia että saatiin kokea vielä näin syyskuussa todelliset New Yorkin kesähelteet! Ei olisi voinut reissumme paremmin kyllä alkaa... Vuosi flipflopeissa toistaikseksi check!





Ootteko muuten mun kanssa samaa mieltä, että kyllä Lady Libertyllä on aika huikeat puitteet patsastella tuolla merellä?


Eng // One night in Lower Manhattan @Battery Park. What an amazing sunset!

Central Parkin lumossa

Jokainen joka on joskus käynyt New Yorkissa, tai pitänyt käsissään Manhattanin karttaa, ei ole voinut olla huomaamatta tuota jättiläisen kokoista viheraluetta, joka ahmaisee suuren osan koko Manhattanista. Vajaa neljä kilometriä pitkä ja noin 800 metriä leveä Central Park -puisto antaa kaupunkilaisille tilaa hengittää. 

Ollaan itse tosi monena päivänä joko kävelty puiston laidalla, tai napattu Whole Foodsista tai muualta eväät ja menty puistoon niitä nautiskelemaan. Central Parkissa on tilaa ihan jokaiselle! Yksi päivä vuokrattiin pyörät ja cruisailtiin puistossa, mutta en suosittele muille Citibike -pyöränvuokrausta, jos tarkoituksena on ajaa Central Parkia ympäriinsä, sillä puistossa ei ole lainkaan pyörän vaihtopisteitä ja citibiket on pakko vaihtaa puolen tunnin välein, lisämaksun uhalla. Me ei ennätetty puolessa tunnissa takaisin ja näin pärähti muutama taala lisää luottokorttilaskulle. Citibiket toimivat hyvin muualla Manhattanilla, mutta ei tosiaan tuolla puistossa.







 

Viime perjantaina Central Parkissa pidettiin ensimmäistä kertaa Smorgasburg, joka rantautui pop-up hengessä Brooklynista yhdeksi illaksi Manhattanille. Kirjoitinkin aikaisemmin jo omasta Smorgasburg -ruokatapahtuma kokemuksestani Williamsburgista täällä. Nam! 
Summer Stage -nimellä kulkenut tapahtuma ei ehkä mennyt ihan kuten Strömsössä, nimittäin jo tunti tilaisuuden alun jälkeen tapahtumapaikka alkoi pullistella ja lähes jokaiseen ruokakojuun oli todella pitkät jonot. Pisin jono kaikista oli Ramen-burgeriin, joka tuntuu olevan kaupungin kovin juttu tällä hetkellä. En suoraan sanottuna ihan ymmärtänyt että jotkut todella viitsivät jonottaa burgerin perässä noinkin pitkään, sillä jono oli valehtelematta sadan metrin luokkaa, eikä näyttänyt etenevän juurikaan.
Oma pettymykseni oli nätisti sanottuna aika suuri, koska oltiin tarkoituksella reippailtu koko päivä ja kävelty lähes koko Manhattan halki, eli sellaiset reilut 70 streetiä, ihan vaan että palkintona voisi olla jokin burgerin tapainen tuolla tapahtumassa! No ei muuten onnistunut, koska noin valtava jono ei houkutellut. Mies sai onneksi heti murua rinnan alle, koska Mighty Quinn´s burger -kojulle ei ollut juurikaan jonoa. Itselleni se oli vähän liian tuhdin näköistä tavaraa. Sanonpahan vaan, että Ramen-burger on nyt näemmä se juttu! Ja sen puolesta ollaan valmiita jonottamaan hyvinkin pitkään ja hartaasti.




Katsoin seuraavana päivänä tapahtuman facebook-sivuilta kommentointia edellisillan Summer Stage -tapahtumasta. Ja muutamia kiukkuisia kommentoijia siellä olikin tullut linjoille, nimittäin kävi ilmi että tilaisuus oli jouduttu sulkemaan siten, että uusia ihmisiä ei enää päästetty sisälle. Ja kieltämättä ihmeteltiinkin pois lähtiessämme, että miten ihmeessä nämä kaikki pitkin Central Parkia jonottaneet ihmiset (kuva jonosta joka jatkui ja jatkui vaan) ikinä mahtuisivat tuonne tapahtumaan...
No, tulipahan nähtyä tilaisuus ja todettua että jatkossakin Smorgasburg kannattaa kokea ehdottomasti alkuperäisellä Brooklynin puolella. Sen verran Ramen jäi itseäni kuitenkin vielä kutkuttelemaan, että vietettiin lauantaipäivä sopivasti Brooklynin Williamsburgista, josta on vain muutama kortteli itse rantaan ja Smorgasburgiin. Sielläkin oli toki jonoa, melkein kaikkialle, mutta pisimmät jonot jälleen Ramen-burgereille. Jonotin sinne ehkä jonkin vartin verran ja sitten palkinto olikin jo käsissä.
 



Central Park on kyllä huikea paikka hengähtää ja levähtää kaupungin vilskeestä. Ja mikä parasta, pilvenpiirtäjien siluetit kurottautuvat puiden latvojen ylle, mutta silti voit kellahtaa nokosille vihreälle nurmelle ja kuunnella lintujen laulua ympärilläsi tai katsella oravien vilskettä. Ja jälleen muutaman askeleen päässä puistosta, edessäsi on taas pitkät Manhattanin Avenuet ja keltaiset taksit.
Vähän toki odotin jo että puisto olisi ollut syksyn ruskassa, mutta luulen että ensi viikolla Kanadassa ja Niagaran putouksilla päästään nauttimaan siitä värien ilotulituksesta!


Onko lukijoiden joukossa muita Central Park fanittajia?


Eng // New York´s Central Park is so wow! I love it.

Madison Square Park ja se kuuluisa jono

Broadwayn ja 5th Avenuen risteyksestä löytynee ehkä Manhattanin söpöin rakennus, Flatiron Building. Sen vierustalta avautuu vehreä Madison Square Park, joka toimii muiden puistojen tapaan kaupunkilaisten olohuoneena, lounas- ja seurustelupaikkana. Puiston laitamilla olevat pilvenpiirtäjät toimistotyöntekijöineen tuntuvat kaikki valuvan lounasaikaan alas puistoon eväidensä kanssa.


Mondon New York -matkaopasta lainatakseni Madison Square Parkin kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Shake Shack -ulkoilmaravintola. Tämä on se paikka jossa on (käsittääkseni) aina jonoa. Niin myös silloin kun me kävelimme puistoon.
Mieheni, joka ei innostu jonottamisesta laisinkaan oli ensiksi että näääh. Mutta itseasiassa jono eteni aika rivakasti ja saimme menut käteemme jo jonossa. Ja lopulta itse jonotus kesti vain reilun kymmenisen minuuttia. Juuri sopivan ajan menun ja paikan ihmettelemiseen. Tilauksen jälkeen toki itse annosta sai vielä odotella tovin, mutta se aika menee oikeastaan vapaan pöydän metsästämiseen ravintolassa.



Ja että maistuiko se hampurilainen sitten odottelun jälkeen? No kyllä! Täytyy sanoa että hamppari oli ihan törky hyvää! Ja ranut myös, vaikken tuon ulkomuodon omaavista ranuista yleensä niin vällää... Voi toki olla että tuntien Manhattanilla kävelemisen jälkeen maistuu melkeinpä mikä vaan, mutta kyllä hampparin ottaisin (ja jonottaisin) uudelleenkin! Itse asiassa "meillä täällä Brooklynissa" on Barcklays Centerillä myös Shake Shack ja ihan näytti ilman jonoa pääsevän asioimaan. Toki konserttien ja tapahtumien aikaan sinnekin varmasti kertynee jonoa. Esimerkiksi Black Keys esiintyy siellä ihan justiinsa. Mutta toki tunnelma on hieman eri, kuin tässä kaunissa Madison Square Parkissa, jonka toisella puolella pilkottaa Flatiron Building ja kaupungin maamerkki Empire State Building. Vielä kun pääsisi illan hämärtyessä tänne, jolloin nuo kymmenet lamput syttyyvät puiden katveessa, niin johan olisi hampurilaisen juhlaa!
Ps. paikasta saa myös kasvispurilaisen, mutta siinä on sieniä ja minähän kun en syö sieniä...pöh!





Olettaisin, että lukijoiden joukosta löytyy varmasti muitakin Shake Shackin ystäviä?


Eng // In the Madison Square Park you can find one of the best hamburger joint ever, Shake Shack.

Auringonlasku Manhattan Bridgellä

New Yorkin lomaan kannattaa sijoittaa ainakin yksi ilta Manhattanin auringonlaskun ihasteluun. Sen voi tehdä vaikka ajamalla metrolla Dumboon, mutta itse ollaan tykätty kävellä aina Manhattanilta Brooklyniin joko Manhattan Bridgen tai itse Brooklyn Bridgen kautta. Se hetki kun päivä alkaa taittua illaksi, ja kun aurinko alkaa laskea kauas mailleen, on nimittäin aika taian omainen.

Manhattan Bridgeä käveltäessä ensiksi ohitetaan Chinatown, jonka värikylttejä voi ihastella sopivasti sillan aidan raoista. Matkan jatkuessa alkaa loisteliaasti näkymään jo Manhattanin koko eteläkärki ja kylläpä Vapaudenpatsaskin pilkottaa Brooklyn Bridgen lomasta.




 






Näin loppukesästä ainakin auringonlaskut sijoittuvat noin seitsemän aikoihin ja jo puoli kahdeksaan mennessä on lähes pimeää. Reilun parin kilometrin pituisen sillan kävelee toki lenkkeilymielessä hyvinkin nopeasti yli, mutta jos haluaa pysähtyä hetkeen ja ihailla huikeita maisemia, niin toki kannattaa aikaa varata enemmänkin.




Kun on nähnyt Manhattanin auringonlaskun aikaan, ei voi kun taas todeta että kyllä New York on huikean kaunis kaupunki! Tähän kaupunkikuvaan ei voi kyllä kyllästyä koskaan. Jos kyllästyy, on täytynyt olla kyllästynyt elämään. Minä en ole. Voisin astella joka ilta tätä näkymää tuijottaen, ja hei!en ehkä kestä miten upeita loft-asuntoja heti Dumbon kohdalta sillalta näkee. Jollain on siis mahdollista ihailla tätä näkymää joka ilta omalta terassiltaan. En kestä. #sopivastikateellinen




Eng // Sunset above in Manhattan. Always so beautiful.