Kauniilla ja uneliaalla Hvarin saarella Kroatiassa

Matkamme kohti Hvarin-saarta alkoi aikaisin aamulla Dubrovnikista, jossa hyppäsimme bussiin kohti Splitiä. Bussimatka kesti kaikkiaan noin 4,5 tuntia, vaikka kartalla matka näyttää paljon lyhyemmälle. Mutta tiet ovat kapeita ja pysähdyimme muutamassa pienessä kylässä poimien lisää matkustajia kyytiin. Matkalle sattuu myös passintarkitus, kun tie ylittää Bosnia ja Hertsegovinan rajan hetkellisesti. 
Perillä Splitissä on helppoa löytää satama, koska bussiasema sijaitsee aivan rannassa, sataman vieressä. Kävimme ostamassa Jadrolinija-laivaan liput iltapäivän reitille ja pian olimmekin laivalla matkalla kohti Hvaria.
Kesäkaudella laivalippujen ostoa etukäteen suositellaan, mutta meillä ei ainakaan vielä ollut mitenkään täyttä laivalla. Laivamatka kestää noin 2,5 tuntia ja maksaa noin kuusi euroa.



Isommat laivat saapuvat Hvarin saarella Stari Grad nimiseen kaupunkiin, kuten mekin. Siellä meitä odotti jenkkipariskunnan työkolleegan sukulaisten asuntoa. Hehh, tai näin ainakin piti olla. Odotimme nimittäin usean tunnin ajan satamaravintolassa isäntäperhettä, joka veisi meidät asunnolle, mutta jossain vaiheessa linkki Losissa asuvan kolleegan ja tämän ei-englantia puhuvan sukulaisperheen kanssa olivat menneet ilmeisesti ristiin. Ja muutaman jännän tunnin jälkeen päätimmekin napata taksin allemme ja ajoimme satamasta kaupunkiin erään ravintolan eteen, joka oli meidän ainoa tuntomerkkimme asunnostamme. 
Seuraavia tunteja on vaikea pukea sanoiksi, koska se sisälsi juuri kaikkea, mitä matkailu äärimmillään ja parhaimmillaan ja ihmeellisimmillään voi olla. Onnistuimme joka tapauksessa löytämään itsemme oikean oven edestä, jossa meitä odotti iäkäs pariskunta jotka eivät puhuneet siis englantia. Meitä avusti naapurissa asuva tyttö, joka yritti parhaansa mukaan tulkata, että tänä ensimmäisenä yönä tilaa on vain kahdelle hengelle. Ja meitä oli matkassa siis neljä. Herttainen isäntä puhui hostel hostel... ja hyppäri fillarinsa päälle ja sanoi palaavansa parissa minuutissa. Samaan aikaan tämä iäkäs nainen viittoi meitä kotiinsa ja toivotti meidät tervetulleeksi. Hän oli leiponut lettuja meille (ja tiesi myös onnitella päivän synttärisankaria, meidän jenkkiystäväämme). Vaikka meillä ei juurikaan ollut yhteistä kieltä (muutamaa sanaa englantia, italiaa ja espanjaa lukuunottamatta), siinä me istuimme kaikki hänen keittiön pöydän ääressä, hänen kertoessaan perheestään ja lapsistaan. Söimme synttärilettuja sekä maistelimme heidän itse tehtyä prosekia. Nämä hetket, tiedättekö, on vaan niitä, joita ei voi selittää... Priceless.
Loppuviimein tilanne päättyi siis niin, että jenkit jäivät taloon yöksi ja me "teinit" painelimme muutaman korttelin päähän hosteliin yöksi. Hahaha, kyllä meitä hymyilytti hostelissa youngstereiden keskellä ja samalla mietimme että tätäkö meidän tuleva maailmanympärimatkamme tulee olemaan... No ehkäpä ei kuitenkaan, jos minulta kysytään. Ei sinänsä että tässä kyseisessä hostellissa olisi ollut mitään vikaa, ei ollut. Mutta kyllä hotellin valkoisissa lakanoissa on sitä jotain, ja siinä että suihkua ja vessaa ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Tosin, tässä hostellissa toimi kaikki, eikä meidän tarvinnut jonottaa mihinkään. Sitä paitsi olen aina sitä mieltä että yksi yö nyt menee missä vain. Ja niin menikin, erittäin hyvin. Seuraavana päivänä saimme sitten käyttöömme oman asuntomme, ja se olikin sitten aivan mahtava. Kummallakin pariskunnalla oli omat huoneet, meillä oli iso keittiö ja kohtalaisen kookas terassikin. Tiesimme viihtyvämme erittäin hyvin tällä saarella seuraavan viikon ajan.
Tässä kuva meidän kotikadusta terassiperspektiivistä katsottuna. En voinut kuin ihailla tämän pienen kylän ihania kapeita katuja ja vanhoja upeita rakennuksia.



Stari Gradissa päivät sujuivat leppoisasti ja saarella on helppo liikkua bussilla toisiin kaupunkeihin. Toki auton vuokraus on myös edullista ja pyöränkin vuokraaminen on todella suosittua. Mekin vuokrasimme yhdeksi päiväksi pyörät ja kilometrejä kertyi yli kolmekymmentä sinä päivänä.

Saaren isoin kaupunki on Hvar. Ja siitä kaupungista tykkäsin tosi paljon. Se oli heti eläväisempi ja siellä sykki todellista rantakaupunki-fiilistä. Tämä oli yksi suosikki kaupungeistani rantoja ja ravintoloita myöten.


Saarille ominaista oli ehdottomasti se, että kaikkialla veneiltiin paljon. Jokaisessa satamassa oli kymmenittäin entistä isompia purjeveneitä parkissa ja mikä oli upeinta, melkein jokaisessa kauniissa lahden poukamassakin oli aina useampi purjevene tullut parkkiin yöksi. Ja tässä kuulkaa, tässä on yksi meidän uusista unelmista. Päästä elämään noin. Satamasta toiseen veneillen. Ja tietysti kera kavereiden.





Seuraavaksi olisi vuorossa postaus Bracin saarelta. Siellä vietettiin hauska beachipäivä Bol:lla.

Dubrovnikin punaisten kattojen yllä

Dubrovnikin vanhan kaupungin yleisilmettä leimaa talojen tiilenpunaiset katot. Varsinkin meidän asuntomme parvekkeelta sen saattoi nähdä upeasti. Kaupungin kadut olivat paikoitellen todella kapeita kujia, ja rappuset olivat välistä todella jyrkkiä ja pitkäkulkuisia, että toisinaan palaaminen meidän kukkulan laella sijainneeseen asuntoon oli varsinainen urheilusuoritus. Siltikin sanon, että asuntomme sijainti oli erittäin hyvä. Illat olivat kauniit terassilta katsottuna, sekä aamut alkoivat ihanasti terassiaamiaisella maisemineen.



Hotelleja ei juurikaan Dubrovnikissa näkynyt, vaan suurin osa on vuokrattavia apartmentoksia, kuten meilläkin. Viisi päivää meni mukavasti vanhassa kaupungissa, mutta pitkässä viikonlopussakin ennättää mielestäni hyvin päästä kaupunkiin käsiksi.
Aktiviteettien osalta pitää lähteä vähän kauemmas vanhasta kaupungista, ja esimerkiksi varsinaista uimarantaa ei Dubrovnikissa ole muuta kuin yksi. Tai yhden onnistuin minä näkemään lähellä muureja. Toki veteen vieviä portaita ja tikkaita on useiden kallioiden reunastoilla, ja monet paikalliset näyttivätkin mallia miten uimaan mennään kallioilta.
Yhtenä aktiviteettina voi kiivetä joko jalkaisin tai käyttäen cablecaria Dubrovnikin edustalla olevalle vuorenrinteelle, jossa on näköalatasanne sekä ravintola upeine maisemineen ja myös museo kertomassa paikan historiasta. Me valitsimme hurjan hellepäivän kunniaksi cablecar-vaunun matkalla korkeuksiin. Matka ylös sujui nopeasti ja ylhäältä käsin oli helppoa hahmottaa tarkemmin tämä muurien kätkemä kaupunki.
Tykkäsin kovasti Dubrovnikista, sekä sen tunnelmasta. Kapeista kujista, ravintoloista, jätskeistä ja turkoosina säihkyvästä merenrannasta.




Uskon palaavani joskus myös Dubrovnikiin, mutta tiedän palaavani ehdottomasti jonnekin Kroatiaan. Niin vaikuttunut olin tästä kauniista maasta. Saaret tekivät suurimman vaikutuksen, ja niistä kerronkin seuraavissa postauksissa. Eli tulossa on vielä lisää Kroatian Hvarin ja Bracin saarista sekä Splitistä ja Krkan luonnonpuistosta.
Jos mieleenne tulee kysymyksiä Kroatiasta, niin vastailen mieluusti tuoreesta kokemuksesta. Tuntuu muuten että tosi moni on juuri nyt aikeissa matkustaa Kroatiaan, ellei jopa ole siellä. 


Vesijetti hurvittelua Dubrovnikissa #IG Travel Thursday

Yksi loman hauskimmista päivistä oli kyllä ehdottomasti vesijettipäivä, kun huristelimme Dubrovnikin edustalla pitkin saaria menemään melkein koko päivän.
Olimme vuokranneet vesijetit jo aikaisemmin netin kautta ja meitä tultiin hakemaan autolla vanhankaupungin muurien luota aamulla puoli kymmenen aikaan. Kello kymmeneltä oltiinkin sitten jo vesijettien päällä, ohjeet saaneena ja innokkaana kurvailemaan kohti seikkailuja.
Aluksi tuntui, että kahdeksan tunnin vuokra-aika on aivan liikaa ja että puolikin päivää olisi riittänyt. Mutta kummasti siinä vaan päivä hurahti vesileikeissä hurvitellessa, ja kun ei ollut lainkaan kylmä ja olo huoleton, niin päivä oli ihan paras!



Vesijettien mukana tuli alueen kartta, jonka perusteella ajeltiin eri saarien edustalle sekä myös ihan rantaan saakka perille. Lopudin saarella oleva Sandy beach oli tuulahdus chilliä pientä saaren poukamaa, jossa helposti olisi voinut eksyä kuvittelemaan olevansa vaikka Espanjassa tai yhtä hyvin Thaimaan pienillä saarilla. Vesijeteille oli omat ankkurinsa, ja meillä eväät repussa joten oli hauskaa istahtaa rannalle picnicille.
Lopudin saaren toinen puoli, Lopud Bay oli puolestaan jo vireämpi kylänen jonka rantaa myötäili kävelykatu useine ravintoloineen. Täällä pistimme taas jetit parkkiin ja painelimme pizzoille, jotka maistuivat erittäin hyville päivän merillä olon jälkeen.
Yllättävää oli muuten se, että merivesi oli todella kylmää, muuta siihenkin tottui kun oli parit pärskeet saanut päällensä. Vaikka lopulta itse ajettaessa, vesijeteistä ei roiskunut yllätyksekseni lainkaan vettä päälle, vaikka olisi mennyt miten lujaa.





Takaisin päristellessämme tajusimme että meillähän on aikaa vielä ajella katsomaan Dubrovnikin vanhaakaupunkia myös mereltä päin. Joten oli aika huikeaa ajella muurien vierestä vesijetillä vanhan kaupungin satamaan ja nähdä kaupunki myös mereltä käsin.

Kaiken kaikkiaan siis huippu päivä merellä! Ja arvatkaas kuinka olen kaivannut jo takaisin jetin päälle ja merelle huristelmaan, paljon!
Koko päivän Jet Ski-vuokraus maksoi kahdelta hengeltä noin 100 euroa + bensat käytön mukaan (meille kustannus bensoista oli noin 60 euroa).


********************************* Instagram Travel Thursday *********************************


"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokoelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Projekti sai alkunsa Skimbaco Lifestyle – online lehden perustajan Katja Presnalin ideasta."


Suomessa IG Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses
Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasmag nimellä.

Thanks Croatia!

Lomamme alkaa olemaan loppumaan päin täällä Kroatiassa ja ilmassa on sitä samaa haikeutta kun aina reissun viimeisenä iltana. Etenkin nyt, kun edessä on muutosten syksy ja töitäkään ei ole enää jäljellä kuin muutama kuukausi (moni saattaisi olla asiasta innoissaan, mutta totta puhuen asia pelottaa minua ihan överisti). Nimittäin seuraavalta reissultani en palaakaan tietäen että töitä on mihin palata, kai? Ja huh huh, se vaatii edelleenkin totuttelua... Mutta nyt, nyt on kuitenkin helpompi sanoa moikat meidän Cali-ystävillemme, koska tiedämme että näemme heidät pian syksyllä! Ja oikeastaan heti kun ajattelen tätä asiaa, tulevaa syksyä ja reissuamme, tulevaisuuden miettiminen tuntuu heti paljon kepeämmälle... Onneksi!

Mutta Kroatia. Se on ollut kaikkien odotusten arvoinen ja paljon enemmänkin. Ollaan tykätty kaikista vierailemistamme paikoista ja ihmisistä ja ruuasta (pääsääntöisesti). Tänne on ehdottomasti tultava uudestaan! 

Samaan aikaan käytävät fudiksen MM-kisat ovat olleet myös viihdyttävät ja koko Kroatian maa kylpee ylpeydestä joukkuettaan kohtaan. Mekin pysähdyimme yksi päivä pyöräretkellä ollessamme eräällä sillalle, jonne oli ripustettu jättimäinen Kroatian kannatuslippu, ottamaan kuvaa meidän omasta "joukkueestamme". Kiitos Kroatia! Viihdyimme, nauroimme, nautimme!



Testattua: Itseruskettava by Lavera

En ole aikaisemmin juurikaan käyttänyt itseruskettavia tuotteita. Jotenkin olen ajatellut, että mielummin nappaan sen rusketuksen luonnostaan, kuin jostain epämääräisestä purkista. Ja en aikaisemmin tiennyt että löytäisin itseruskettavaa luonnonkosmetiikan puolelta. Mutta jo loppuvuodesta sellaisen löysin, ilokseni Laveralta. Käytin tuotetta jo muutaman kerran ennen jouluista Thaimaan reissuani ja reissun jälkeen pitkittämään rusketustani. Tykkäsin kovasti tuotteesta, ja sen helposta levitettävyydestä. Lisäksi se ei jättänyt käsiä levityksen jälkeen lainkaan värikkääksi, eikä mitään rajoja levityksen suhteen kannata pelätä.

Laveran itseruskettavat voiteet ovat kevyitä ja helppoja levittää iholle. Rusketuksesta tulee kauniin tasainen ja luonnollinen. Ennen itseruskettavien käyttöä iho kannattaa kuoria ja kosteuttaa hyvin, näin vältyt epämiellyttäviltä läikiltä. Tummemman tuloksen aikaansaamiseksi voidetta kannattaa levittää iholle muutamana päivänä peräkkäin.
Tässä ote tuotteesta Laveran sivuilta:
"Laveran itseruskettavat voiteet sisältävät muun muassa Aloe veraa, sheavoita, makadamiapähkinä- ja auringonkukkaöljyä, jotka hoitavat ja kosteuttavat ihoa. Rusketuksen aikaansaavat DHA eli dihydroksiasetoni sekäerytruloosi.
DHA sekä erytruloosi ovat molemmat sokerimolekyylejä, jotka reagoivat ihon uloimman kerroksen kanssa värjäten ihon pinnan ruskeaksi. Väri kehittyy iholla hitaasti ja lopputulos on nähtävissä noin viiden tunnin jälkeen levityksestä. Laveran voiteissa on käytetty kahta erilaista itseruskettavaa ainesosaa mahdollisimman luonnollisen ja pitkäkestoisen rusketuksen aikaansaamiseksi. Väri kuluu pois pikkuhiljaa ihon uusiutuessa."



 
Nyt alkukesästä otin tuotteen uudelleen käyttöön ja levitinkin itseruskettavaa säännöllisesti pari-kolmekertaa viikossa parin viikon ajan. Alla olevasta kuvasta näette käteni ennen (kuvan yläpuolella) ja jälkeen (alla) kahden viikon käytön. Yritin ottaa kuvat samaan kellon lyömään samasta kohdasta ja samoilla asetuksilla. Mielestäni ero on nähtävillä.

Tuotteen luvataan kestävän kolmesta seitsemään päivään ja vaikutus alkaa näkymään 4-5 tunnin kuluttua tuotteen levityksestä iholle. Tuote on niin kosteuttava ja ravitseva, että käytin tätä niinä päivinä kun tuotetta levitin niin korvaamaan kokonaan vartalovoiteen. Ja vaikka Laveralta löytyy kasvoille oma itseruskettava, niin käytin tätä huoletta myös kasvoillekin, koska minulla ei ollut kasvoille omaa tuotetta. Toki levitin kasvoille tuotetta hentoisemmin ja vältin silmänympärysaluetta.
Tuoksu tuotteessa on kohtalaisen mieto, eikä millään tapaa häirinnyt.



Käytättekö te itseruskettavia ja onko teillä suosikkeja siltä saralta? Luulen, että jos Suomen kelit pysyvät nyt samoina, mitä ovat Juhannuksen tienoilla olleet, tälle tuotteelle voi tulla käyttöäkin...
Laveran tuotteita saa muuten muun muassa täältä.



Päiväretki kauniiseen Montenegroon

Dubrovnikissa ollessamme, alkuperäisen suunnitelman mukaan tuona päivänä meidän olisi pitänyt reissata naapurimaahan, Bosnia ja Hertsegovinaan. Mutta sääennusteiden pohjalta vaihdoimmekin lennosta suunnitelman etelämpään ja toiseen naapurimaahan Montenegroon, jossa lupailtiin aurinkoista säätä.

Dubrovnikista Montenegron rajalle ajaa autolla vain noin 40 minuuttia, eikä karttaa juuri tarvita, koska rantaviivaa myötäilee vain yksi tie. Päämäärämme oli mennä Kotorin kaupunkiin, jossa mieheni työkaveri viettää kesälomaansa, ja osasi päivän ajan esitellä meille hieman kaupunkia. Ennen Kotoriin saapumista ajoimme autonvuokraamosta saamamme vinkin pohjalta pidemmän reitin kautta perille, eli kiersimme koko Kotorin lahden (Bay of Kotor). Nopeiten Kotoriin pääsee lautalla, mutta voi pojat!voin sanoa, että kyllähän kannatti kiertää Bay of Kotor! Maisemat ja rannat olivat aivan jumalaisen kauniita. Ja jälleen sitä sai itseltään kysellä, että miksi ihmeessä tälläinenkin kauneus on jäänyt aikaisemmin näkemättä. Ja ihan kokonaan tietämättä!



Kotorin vanha kaupunki itsessään on rakennettu muurien sisään, kuten Dubrovnikin, jota ympäröi kauniisti vuoret. Muurien sisäpuolelle piiloutui toinen toistaan kauniimpi ja vanhempi rakennus. Paahtavan seisova hellesää pisti matkaajat aika koville, en nimittäin muista koska olisin ollut niin uupunut helteestä, ja melkeinpä toivonut sadetta. Vuoren reunoilla pyörineet tummat pilvet kyllä sopivasti uumoilivat tulevaa. Sadetta ja ukkosmyrkyä oli luvassa seuraaviksi päiviksi, jopa ihan riittämiin saakka.



Päivämme Montenegrossa viimeisteli käynti satamassa, Porto Montenegrossa. Ja nyt voi olla hyvä hetki vetäistä vähän happea, nimittäin tämä muutaman vuoden rakenteilla ollut satama on koti varsinaisille superjahdeille. Todellisille miljoonaveneille, ja sen kyllä huomasi! En ole missään enkä koskaan nähnyt noin valtavan kokoisia veneitä. Satamaan mahtuu jopa 150 metrinen jahti. Ja kovin näyttivät olevan yksityisiä purkkeja kaikki parkissa olleet veneet. Googlettamalla selviää lisää tästä ökymaisesta superjahtien satamasta, joka tietysti on aivan äärettömän outo paikka kaikille normaaleille paikallisille asukkaille, joiden kk-keskitulot ovat 600-800 euron luokkaa. Satama ja sen jahdit ovat niin monelle tavoittamattomissa, kuten tietysti myös itselleni, että ero sataman ja muun ympäristön välillä oli paikoitellen räikeä. Törkeän kuumasta helteestä huolimatta työmiehet rakensivat uusia luksus-asuntoja lisää satamaan, ja itseäni hikoilutti jo pelkkä jättiveneiden katselu.
Mutta täytyy sanoa, että luonnon puolesta Montenegro ylitti kaikki odotukseni, sekä myös palvelutaso ja ravintoloiden taso sekä kansainvälisyys olivat kaikki pelkkää plussaa. Hintatasokin oli Kroatian Dubrovnikia edukkaampi. Joten uskompa että näen itseni hyvinkin mahdollisesti joskus tulevaisuudessa uudestaan Montenegrossa.

********************************* Instagram Travel Thursday *********************************

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokoelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Projekti sai alkunsa Skimbaco Lifestyle – online lehden perustajan Katja Presnalin ideasta."

Suomessa IG Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses
Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasmag nimellä.