5 weeks to go

Viiden viikon päästä olen jälleen kotona. Siellä toisessa, sielunmaisemissa Los Angelesissa. Odotus on ollut pitkä, mutta kesä on soljunut onnellisesti purjehtien, joten aika on mennyt kuin siivillä. Huulille on kyllä jo noussut Whole Foodsin Farmers garden -vihersmoothien hemaiseva maku. Näen itseni jo näissä maisemissa aamukävelyllä ja iltaisin auringonlaskua ihailemassa. Mieleni tekisi palata myös aaltojen päälle. Ehkäpä menen siis surffikurssille. Pari kukkulaakin voisi valloittaa, eli vuorille ollaan matkalla. Tällä kertaa se korkein vuori saattaa löytyä jopa Yosemitesta, sillä sinne ollaan haaveiltu menevämme jo vuosia. LA:n kaupunki on vaan pitänyt meitä tiukasti otteessaan, eikä olla maltettu lähteä sieltä kauemmas. Mutta josko nyt päästäisiin Yosemiten kauneutta ihailemaan viimein itsekin. Toinen vaihtoehto on, jota paikallinen ystävämme juuri selvittää, telttailu Joshua Treen aavikolla. Se olisi yksi hiljattain noussut haaveeni...



Elokuinen Suvilahti ja Flow

Elokuun tunnelmalliset illat pääsevät kyllä parhaiten oikeuksiinsa Helsingin Suvilahden Flow-festareilla, jonka ilmapiirissä kuplii sopivasti mennyt kesä. (Vaikka eihän se tietenkään vielä ohitse ole, jos minulta kysytään). Flow on kauneutta, visuaalista ilotulitusta, aikuisten karkkikauppa, korkeilla hinnoilla. Ja siltikin ja ehkä siitä syystä tykkään (toki en pistäisi pahalla pientä hinnanalennusta lipuissa ja tarjoiluissa). Tykkään niin pirusti. Flowssa kokoontuvat ystävät pitämään hauskaa yhdessä. Siellä törmäät väkisinkin kavereihin ja puolituttuihin, joihin et välttämättä muualla törmää. Flowssa on hyvä fiilis ja yleensä aina mahtavaa ruokaa. Tosin jostain syystä omat perjantain ruokakokeilut jättivät vähän vaisuksi, sillä odotukset aikaisempiin vuosiin perustuen olivat niin korkealla. Onneksi lauantai korjasi tilannetta jälleen normaalimmaksi. Ainoa mikä Flowssa on mälsää, on se, että se loppuu aikanaan...

Nyt voisi olla hyvä hetki säätää Spotifyhin vaikkapa lauantaina esiintynyt Chvrches - tässä nimittäin mun flow kuvina.

 


Suppailua ja purjehdusta sydämen kyllyydestä

Aloha! raikui Vasikkasaaren vierasvenesatamassa yksi kesäviikonloppu, jonne olimme saapuneet viikonlopun viettoon kaveriporukalla. Alkujaan meidän piti jatkaa matkaa purjehtien etäämmälle, Lähteelään saakka, mutta jäimme kaikki yksimielisesti ja tyytyväisenä Isoon Vasikkasaareen, sillä aurinko paistoi, meillä oli paljon hyvää ruokaa ja juomaa, sekä tietenkin suppilaudat* koko viikonlopun ajaksi! Tuona viikonloppuna kaikki oli enemmän kuin mallillaan; aurinko, kesä ja sup. Siinä aika toimiva kombo meikäläiselle.






Turistina Tukholmassa - Mini Guide

Heinäkuinen Tuhkolma, on vähän kuin mikä tahansa kesäpäivä missä tahansa skandikaupungissa. Aurinko lämmittää, mutta mereltä puhaltava tuuli samalla viilentää. Vietin Tukholmassa lähes viikon heinäkuun alkupuolella TBEX matkabloggaajaseminaarissa ja asuimme onnellisena Forenomin meille järjestämässä Kungsholmenin kodissamme. Pääsin siis kerrankin oikein kunnolla käsiksi tähän naapurimaan pääkaupunkiin.

Onko sinullakin samanlainen historia Tukholman suhteen, että olet vieraillut siellä lukemattomia kertoja, mutta yleensä aina vain päiväseltään ja sen aikaa kun risteilyalus on maissa? Minun tarinani on ainakin juuri tämä. Siitä syystä olikin super nastaa heittäytyä oikein ajan kanssa turistiksi ja hypätä saamillamme 2 päivän Stockholm Pass-korteilla turistoimaan! Kortilla pääsee ilmaiseksi jopa yli 60:een nähtävyyteen ja sitä voi käyttää Hop on Hop off-busseissa sekä mm. vesibusseissa, mikä osoittautuikin todella käteväksi kulkupeliksi liikkumiseen paikasta toiseen.










Villit ja vähäpukeiset Fantasy Fest -bileet Key Westissä

Floridan Fantasy Fest ei tainnut olla kenellekään muulle vieras käsite, paitsi meille suomitytöille. Nimittäin, kenelle tahansa Floridassa mainitsi lentävänsä Key Westiin Halloweenin viettoon, ensimmäinen reaktio oli wow, aiotte mennä Fantasy Festeille! Tälläisten reaktioiden jälkeen alkoi itseänikin kiinnostaa, mistä oikein on kyse. Jo pelkkä googlen kuvahaku sai meikäläisellä aamuteet väärään kurkkuun. Ollaanko me oikeesti matkalla tuollaisiin juhliin? Oho ja hahaha... Mitähän sinne muuten kannattaisi oikein pukea päälle? Päätin lopulta Halloweenista huolimatta olla pukeutumatta mihinkään teema-asuun ja kaivoin käsimatkatavaroistani päälle sen mitä kassista löytyi. Sen sijaan vastaus siihen mitä Fantasy Fest -juhliin enemmistön mielestä kannattaisi pukea, löytyi paikan päältä, ei juurikaan mitään.




Auringonlaskun SUP Pihlajasaaressa

Mitä saadaan, kun päättää extempore pakata purjeveneeseen, kapteenin lisäksi, Helsingin omat suppisiskot ja heidän ilmatäytteiset sup-lautansa? Siihen päälle mahassa kurniva nälkä ja suunnaksi Helsingin Pihlajasaari. Minäpä kerron. Siitä saadaan täy-del-li-nen ilta ystävien kanssa ja rinnakkaistodellisuus trooppisten supvesien tapaan. Sillä tämäkin kuva voisi olla mistä päin maailmaa tahansa, eikö? Mutta on Suomen kesästä. Siitä parhaasta.


Yhteisiä tuulia...

...on meille tänään kertynyt jo kokonaista yhdensäntoistavuotta! Kyllä, tavasit aivan oikein ja kirjoitetaan se nyt vielä tähän, kun itseänikin hirvittää noin iso numero, 19. Voitteko uskoa! En minä ainakaan, siis suostu oikein ymmärtämään, että mihin tämä aika oikein juoksee. Ihan hullua. Vastahan me oltiin ihan super nuoria ja kaikki vielä edessä ja avoinna. Nyt ollaan vaan ihan vähän vanhempia ja miten musta tuntuu, että edelleenkin kaikki on vielä hyvällä tavalla avoinna ja unelmia edessä. Se on kaiketi ihan hyvä juttu, eikö?

Pääsääntöisesti meidän tuulet näiden vuosien varrella ovat olleet hyviä ja myötäisiä, mutta tottakai tuollaiseen aikaan mahtuu myös vastatuulia ja miksei niitä karikoitakin. Toistaiseksi kaikesta ollaan kuitenkin selvitty, yhdessä. Ja toivon niin tietysti jatkossakin.



Onnellisena Tukholmassa

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin paikka tuntuu heti kodille? Paikalle jonne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa. Meidän Tukholman kotimme oli juuri tälläinen. Asuintalomme alakerran kivijalasta löytyi täydellinen smoothie baari (Juice Fabriken) ja meidän ikkunoista näki kattojen ylle. Sisäpihalla oli iso grillikatos, jossa yksi ilta kippisteltiin elämälle! Elin viime viikolla muutenkin hyvin onnellisena Tukholman Kungsholmenin kodissamme Veeran ja Mirkan kanssa, kodissa jonka Forenom oli meille järjestänyt. En juurikaan tiennyt maailman menosta muuta, kun ajatukset olivat TBEX matkabloggaajaseminaarin kiireisessä aikataulussa. Maailman ja kotipuolen ikävät uutiset pureskellaan oikeastaan vasta nyt... Mutta mennään takaisin aikaan ihanaan - tältä se näytti. Oi Tukholma!




Juhannuspurjehdus Isoon Vasikkasaareen

Auringonpaistetta, ystäviä, hyvää ruokaa, hyppyjä veneen kannelta mereen ja rauhaisa satama... Tälläisestä juhannuksen vietosta haaveilin parisen viikkoa sitten. Kuinka sitten lopulta keskikesän juhla menikään? 
Menomatkan purjehdus kohti Espoon Isoa Vasikkasaarta taittui pienessä vastatuulessa saderintaman alla. Kylmäkin oli ja jännitti että olikohan matka turha, jos vaikkapa vapaita laituripaikkoja ei olisikaan vapaana. Purjehtiessa kohti Vasikkasaarta, näimme Hernesaaren satamassa Royal Caribbeanin Navigator of the Seas aluksen ja vilkuttelin sille. Ollaanhan risteilty kyseiselle laivalla joitakin vuosia sitten Haitille ja Jamaikalle, eli hyvin eri tyyppisessä ilmastossa kuin nyt. Sateen riepottelemana (pojat purjehti ja tytöt otti päikkärit lämpimässä vilttien alla) pääsimme lopulta perille ja venepaikkakin löytyi. Tosin syväystä ei ollut nimeksikään ja vain matalia paikkoja oli vapaana, jossa köli otti hetkittäin pohjaan kiinni. Jäätiin kuitenkin parkkiin, koska ilma alkoi kirkastua ja juhannusaaton päivä alkoi taittua jo myöhään iltapäivään. Tunnelma vierasvenesatamassa vaikutti juuri siltä, mitä uskalsin toivoa. Sopivan rauhalliselta, muttei tylsältä. 




Lentoseikkailu Floridan kärkeen, Key Westiin! (+video)

Floridan eteläkärki, syksyn suurimmat bileet, Halloween viikonloppu ja yksityislentokone. Niin epätodelliselta kun se edelleenkin kuulostaa, noista aineksista oli meidän viikonloppu tehty viime syksynä. Edessä oli seikkailu Key Westiin suomiporukan kanssa!

Olen aikaisemmin ollut pienlentokoneen kyydissä Los Angelesissa kesällä 2013, kun paikalliset ystävämme olivat ostaneet meille lahjaksi 90 minuutin lennon LA:n yllä. Näin lentopelkoisena, vaati aikamoisen tsempin, että nousin tuolloin ylipäätänsä siihen koneeseen. Tosin heti nousun jälkeen, muistin edelliseltä kerralta Pihtiputaalla lentäessäni, että pienlentokoneissa ei juurikaan tunnu että lentäisi. Olo on enemmänkin kuin olisi jonkin elokuvan lavasteissa. Kyyti on rauhallista ja jotenkin enemmän hallittavissa, kuin valtavan jumbojetin kyydissä istuttaessa. Olo oli rohkea ja luottavainen. Silti epätodellinen.