Los Angeles downtownin monet kasvot

Los Angelesin keskusta, downtown, elää uutta kukoistustaan. Siinä missä ensimmäisillä vierailuilla LA:ssa reilut kymmenen vuotta sitten, downtowniin menoa peloteltiin ja varoiteltiin, on siitä tänä päivänä kasvanut varsinainen in-mesta. Kirjoitin edellisessä postauksessa mm. Grand Central Marketista ja vierailimme viikonloppuna Dtla:hin rantautuneessa Smorgasburg -ruokatapahtumassa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Downtowniin pääsee myös julkisilla, kuten metrolla ja esimerkiksi Greyhound bussiasema sijaitsee täällä. Itse olen kulkenut LA:ssa ollessani aina vain autolla, mutta tiedämpä että metrolla voi vaikka hurauttaa Holywoodista tänne keskustaan ja vielä ihan turvallisestikin. Kaikkialle en metrolla menoa Los Angelesin alueella kuitenkaan suosittele. Kutsukaa mua vaikka nössöksi, mutta en. En suosittele.




Los Angeles, I´m back!

We are back! Ja voi että tuntuu niin oikealle. Niin normaalille, niin kodille. Norwegianin suora lento Tukholmasta meni ihan suht ookoo tänne. Tosin Grönlannin päällä rymisytti turbulenssi pariin otteeseen siihen malliin, että hätäpaniikki itkut (ja oikeesti huudot) tuli päästettyä ilmoille. Voi että inhoan ja pelkään turbulenssia. Paniikkikyyneleet alkoivat kuitenkin hälvetä, kun aloimme saapumaan Kalifornian ilmatilaan ja uskaltauduin kurkkaamaan ikkunasta ulos. Los Angeles näytti juuri niin upealle kuin yksitoista kuukautta aikaisemminkin, jolloin olin kaupungissa viimeksi. Nuo yksitoista kuukautta ovat olleet muuten pitkät yksitoista kuukautta ja moni asia oli ennättänyt jo muuttuakin tässä ajassa. Enää en muuten välittäisi pitää tuollaista taukoa paikasta, joka on maailman ihanin ja tuntuu niin parhaalle.


Los Angeles Downtown & Grand Central Marketin herkut

Los Angelesin "keskusta", vaikkei tässä suuressa kaupungissa periaatteessa voi nimetä yhtä keskustaa vaan keskittymiä on useampia, niin yleisesti ottaen keskustana voitanee puhua downtownia. Lyhykäisyydessään paikka tunnetaan DTLA. Downtown on nähnyt ja kokenut useita eri vaiheita historian saatossa ja täytyypä sanoa että on muuttunut huimasti jo siinä reilussa kymmenessä vuodessa, jonka ajan olen itse kaupungissa käynyt. Nykyisin dtla on paikoitellen varsinainen hipster-keskittymä (jotain asiasta kertonee se, että kesällä sinne avattiin Whole Foods), mutta sekaan mahtuu edelleen paljon etnisiä vaikutteita ja suuri latinokeskittymä, sekä kodittomaia ostoskärräyineen ja paljon tyhjiä hylätyiltä näyttäviä rakennuksia. Tosin, nykyisin näistäkin rakennuksista ollaan entisöimässä miljoonakämppiä. Dtla on paikoitellen tosi hip-ja-in ja paikoitellen kyllä itse vieläkin katson ympärilleni, kun en ole ihan varma missä on parasta olla ja missä ei. Voi olla että tähän ei olisi enää tarvetta, mutta kun on nähnyt paikan hieman huonommassa jamassa, niin se mielikuva ei ihan hevillä lähde pois.




Hollywood Hills forever

Pakko jatkaa countdown-fiilistelyä, sillä viikon päästä istumme jo koneessa kohti Los Angelesia. Kauan odotettu reissu on siis jo melkein ihan hyppysissä. Kolmas syksyni Amerikassa ja Kaliforniassa on alkamassa. Fiilikset on korkeella ja alan olemaan ihan täpinöissäni (vaikka tässä on vähän kurjiakin asioita päällä, kuten toisinaan elämässä on). Pakko kuitenkin nauttia täysillä ja ihan pakko myös tässä postauksessa lainata Cali-siskoni Ullan ideaa ja julkaista samaan tapaan näiden kuvien yhteydessä nämä biisin sanat. Koska mitä muutakaan... Kuvat on otettu viime syksynä meidän eeppisen reissun viimeisenä iltana LA:ssa. Ja näin, vaikka hyvästit jouduttiin taas tuolloin jättämään, palaamme takaisin...


Bye bye, Hollywood Hills
I'm gonna miss you, where ever I go
I'm gonna come back to walk these streets again
Bye bye, Hollywood Hills forever

-Sunrise Avenue "Hollywood Hills"-







Valasristeilyllä Los Angelesissa

En ollut koskaan aiemmin nähnyt valaita luonnossa. Olin jo pitkään toivonut näkeväni noita merten jättiäisiä, milloin Uudessa-Seelannissa, milloin Havaijilla. Hieman piti hieraista silmiäni kun eteeni tuli ohittamaton tarjous valasristeilystä Los Angelesissa - mennään, totesin! Ja mehän mentiin, toiveikkaina. Alekupongit taskussa bookkasin puhelimitse meille ajan syyskyiselle risteilylle Marina Del Rayhin. Aurinko paistoi, kuinkas muutenkaan kun ollaan Kaliforniassa. Olin pakannut reppuun paljon eväitä usean tunnin meriretkeä varten ja siinä pelossa, että jos tulisinkin merisairaaksi. Vedin lippiksen auringon suojaksi ja aloitin valaiden bongailun ystävieni kanssa. Mutta kuinka meidän kävikään?


 

5 vinkkiä täydelliseen auringonlaskuun Griffith Observatoriossa

Los Angelesin Hollywood -kukkuloiden laella kohoava upea valkokupolinen rakennus kantaa nimeään Griffith Observatory. Paikka toimii sekä observatoriona että museona. Rakennuksen ympärille avautuva Griffith Parkin puisto tarjoaa lukuisia eritasoisia haikkauspolkuja, lyhyistä puolen tunnin haikeista, useamman tunnin hikitreeneihin. Viepä yksi polku myös legendaarisen Hollywood-kyltin taakse. Se polku on vain löydettävä lukuisten muiden kukkuloiden lomasta.
Kirkkaalla säällä Griffith parkin kukkuloilta näkee jopa merelle saakka. Harvemmin vain sää on niin puhtaan kirkas LA:ssa. Yleensä näin on vain sateen jälkeen, eli erittäin harvoin. Kun aurinko kääntyy mailleen ja tähdet syttyvät taivaalla, syttyy myös Enkelten kaupunki. Ja Griffith Parkista katsottuna kaupunki kirjaimellisesti kimaltelee jalkojesi alla.




Syyskuu on täynnä Kaliforniaa

Syyskuu tarvitsee palmuja, olen sitä mieltä. Siispä nimitän tämän kuun California-kuukaudeksi. Eikä ainoastaan siitä syystä, että täällä lasketaan jo päiviä tulevaan reissuun (kolme viikkoa ja tähän aikaan ollaan jo laskeuduttu LAXille ja suurella todennäköisyydellä ollaan juuri tämän kuvan maisemissa, ellei jopa täysin saman palmun luona). Vaan todellakin aion ilotulitella tuota mahtavaa osavaltiota ja suosikkipaikkaani Los Angelesia oikein olan takaa. Joten jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy palmufaneja tai muuten vaan surffi- ja suurkaupunkimeiningistä tykkääviä, niin tervetuloa mukaan nojatuolimatkoille Kalifornian lämpöön.


Kuvauksissa...

Välillä tulee tehtyä tälläistäkin, missä salamavalot välkkyvät ja katson, että mallilla on hiussuortuvat kunnossa. Kulisseissa on ideoitu haluttu lopputulos ja meikkisiveltimet ovat heiluneet. Yhden kuvan summa on usein monesta tekijästä kiinni, eikä vähiten loistavan valokuvaajan. 
Jos siis joskus olet ihmetellyt blogini nimen syntyä, niin se tulee osittain tästä ammatista. Olen siis myös meikkaaja. Siksi myös, sillä olen paljon muutakin. Ja minusta se on just hyvä niin. Nautin siitä, että saan tehdä usean eri alan asioita. En todellakaan allekirjoita sitä, että suutari pysyköön lestissään. Blogissani on nyt ja jatkossakin siis esillä asioita, jotka ovat parhaillaan kynän, eli siveltimen päällä. Tänään se oli tämä; kuvaukset.





5 weeks to go

Viiden viikon päästä olen jälleen kotona. Siellä toisessa, sielunmaisemissa Los Angelesissa. Odotus on ollut pitkä, mutta kesä on soljunut onnellisesti purjehtien, joten aika on mennyt kuin siivillä. Huulille on kyllä jo noussut Whole Foodsin Farmers garden -vihersmoothien hemaiseva maku. Näen itseni jo näissä maisemissa aamukävelyllä ja iltaisin auringonlaskua ihailemassa. Mieleni tekisi palata myös aaltojen päälle. Ehkäpä menen siis surffikurssille. Pari kukkulaakin voisi valloittaa, eli vuorille ollaan matkalla. Tällä kertaa se korkein vuori saattaa löytyä jopa Yosemitesta, sillä sinne ollaan haaveiltu menevämme jo vuosia. LA:n kaupunki on vaan pitänyt meitä tiukasti otteessaan, eikä olla maltettu lähteä sieltä kauemmas. Mutta josko nyt päästäisiin Yosemiten kauneutta ihailemaan viimein itsekin. Toinen vaihtoehto on, jota paikallinen ystävämme juuri selvittää, telttailu Joshua Treen aavikolla. Se olisi yksi hiljattain noussut haaveeni...



Elokuinen Suvilahti ja Flow

Elokuun tunnelmalliset illat pääsevät kyllä parhaiten oikeuksiinsa Helsingin Suvilahden Flow-festareilla, jonka ilmapiirissä kuplii sopivasti mennyt kesä. (Vaikka eihän se tietenkään vielä ohitse ole, jos minulta kysytään). Flow on kauneutta, visuaalista ilotulitusta, aikuisten karkkikauppa, korkeilla hinnoilla. Ja siltikin ja ehkä siitä syystä tykkään (toki en pistäisi pahalla pientä hinnanalennusta lipuissa ja tarjoiluissa). Tykkään niin pirusti. Flowssa kokoontuvat ystävät pitämään hauskaa yhdessä. Siellä törmäät väkisinkin kavereihin ja puolituttuihin, joihin et välttämättä muualla törmää. Flowssa on hyvä fiilis ja yleensä aina mahtavaa ruokaa. Tosin jostain syystä omat perjantain ruokakokeilut jättivät vähän vaisuksi, sillä odotukset aikaisempiin vuosiin perustuen olivat niin korkealla. Onneksi lauantai korjasi tilannetta jälleen normaalimmaksi. Ainoa mikä Flowssa on mälsää, on se, että se loppuu aikanaan...

Nyt voisi olla hyvä hetki säätää Spotifyhin vaikkapa lauantaina esiintynyt Chvrches - tässä nimittäin mun flow kuvina.